Kesän 2011 purjehduskausi pääpiirteittäin

Kesä on parhaimmillaan kun siitä pääsee nauttimaan ulkona, esimerkiksi purjehtien - ja viime kesänä todellakin purjehdittiin!

Pääpiirteittäin Hajewan kesäkausi 2011 alkoi vesillelaskusta toukokuun puolivälissä, ja ensimmäinen purjehdus oli veneen siirto Kotkasta Porvoon kautta Espooseen kesäkuun alussa. Tuosta matkasta onkin jo olemassa seikkaperäinen kertomus. Kesään mahtui monelaisia matkoja, ja käytännössä viimeinen päiväreissu purjehdittiin sunnuntaina 11.9. Tuon jälkeen siirsimme vielä Simon kanssa kaatosateessa Hajewan odottamaan talvehtimistaan. Seuraavassa kerron hieman kesän keskeisistä tapahtumista, ja muutamista suuremmista reissuista löytyy oma kertomuksensa.

Kaparenille on helppo rantautua

Kävimme Mikan ja Carolinan kanssa Kaparenilla kesäkuun alkupuolella, 12.6. Saari on yksi Espoon ulkoilusaarista ja sinne on hyvin helppo rantautua - tosin poijujen luoksen kryssimisestä voi olla kahta eri mieltä. Rannasta katsojille se ainakin on miellyttävää ajanvietettä.

Osallistuimme kesän aikana muutamaan keskiviikkoskabaan vaihtelevalla miehistöllä. Ensimmäinen kerta oli todella mieleenpainuva, tavaillessamme viestilipuista rataa. "Kovin monta kääntöpistettä täällä on: N, E, V, P ja A". Tokihan nuo liput voi laittaa myös järjestykseen PAVEN. Onneksi otimme pari kuvaa lähtökopista, ja niistä löysimme sitten myös sen oikean radan. Tulimme kuitenkin ihan oikean radan kiertäneenä maaliin saakka, ja päivällinen ravintalossa kruunasi illan.

Paven keskiviikkoskabojen keskipisteenä

Ylläoleva kuva on otettu viikkoa myöhemmin, jolloin olimme Mikan ja Juhon kanssa kiertämässä keskiviikkoskaban rataa vähän voimakkaamissa tuulissa. Tuolloin saimme käytännössä kokea, kuinka samalle alueelle voidaan tehdä kaksi hyvin erilaista rataa, joiden kummankin kiertämiseen menee vähän reilu tunti. Jälkimmäinen rata oli siis huomattavasti edeltävän viikon vastaavaa pidempi.

Juhannus ja kesä-heinäkuun vaihde tuli yllättävän nopeasti, ja tällön suuntasimme keulan kohti Hankoa. Reissu ajoittui 28.6 ja 13.7 välille, ja tuosta yllättävän tapahtumarikkaasta ajasta kerron lisää myöhemmin. Hangosta kotiuduttuamme, muutamaa kokemusta rikkaampana, päätimme Mikan kanssa treenailla kaverin veneeseen hakemista heinäkuun lopussa 27.7.

Mika taitaa kastua

Ilma oli tuolloin hyvin lämmin ja tuulta oli ehkä kaksi henkäystä, joten aikamoiseksi hauskanpidoksi tuo muuttui. Nyt tiedämme kumpikin kuinka kaverin viereen päästään, ja miten veneeseen noustaan. Todennäköisesti vastaava treeni tulee vastaan myös ensi kesänä!

Elokuussa tuli oltua vesillä paljon. Aivan kuun alussa kävimme Ian kanssa purjehtimassa muutaman tunnin mittaisen lenkin läheisten saarien ympäri. Koko päivän paistanut aurinko lämmitti vielä mukavasti ja tuuli oli sopivan voimakas.

Viaporin tuoppiin treenausta elokuun alussa

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna kävimme Mikan ja Miikan kanssa Porvoossa saunomassa. Tästä matkasta jäi myös monenlaisia kokemuksia, ja niistä myöhemmin lisää. Viaporin tuoppi järjestettiin kuun toisena viikonloppuna, ja osallistuimme kisaan Janin, Carolinan ja Ian kanssa. Tästäkin tarkemmin myöhemmin. Musto regatta oli vuorossa elokuun viimeisenä viikonloppuna. Veimme veneen sinne Mikon kanssa perjantaina. Lauantain ja sunnuntain kisasimme Mikon ja Tiinan kanssa ja päädyimme mukaville sijoille! Tarkempi kuvaus tästäkin tulossa myöhemmin.

Syyskuu oli yllättävän lämmin ja tuolloin tuli käytyä vielä useamman kerran vesillä. Näistä muutama kerta jäi erityisesti mieleen. Olimme Vänskän kanssa 1.9 iltalenkillä. Ukkospilvet epäilyttivät meitä nostaessamme purjeita, mutta niiden jäätyä mantereen päälle päätimme kuitenkin lähteä vesille.

Syyskuussakin päästiin melomaan

Mukava mantereelta puhaltava tuuli siivitti meitä ulappaa kohti, kunnes päästyämme vähän väljemmille vesille se tyyntyi aluksi lähes kokonaan ja sitten lopuksi tyystin. Siinä sitten parantelimme maailmaa ja joimme kahvia reilun puolisen tuntia. Syyskuun illat eivät ole enää kovin pitkiä, ja pikkuhiljaa auringon lähestyessä horisonttia keskustelumme kääntyikin maa- ja merituuleen. "Oliko niin, että maatuuli on illalla niitä päivän viimeisiä tuulia?" Vänskä kysyi. Eipä siinä sitten muuta kuin vieraanvaraisesti ohjasin kaverin keulaan melomaan - kymmenen minuutin kuluttua tuuli virisi uudelleen ja pääsimme kevyn tuulen saatttelemana onnellisesti poijuun.

Käytännössä kaksi viimeistä päiväpurjehdusta teimmekin sitten vanhempieni kanssa. Näistä se viimeinen ajoittui kaarihallin tekemisen keskelle. Tuolloin päätimme Pertin kanssa lähteä nauttimaan aurinkoisesta syyskesän iltapäivästä.

Syyskuinen iltapäiväaurinko

Tuo iltapäivä olikin yksi kauden parhaista purjehduksista. Keli oli juuri kohdallaan, tuulet sopivia, kahvi termarissa lämmintä ja mukaan sattunut tumma suklaa maistui hyvältä.

Yksi kauden parhaista purjehduksista

Alkuperäinen lyhyehkö lenkki piteni kahteen otteeseen ja niinpä palasimme poijuun kuun jo noustua.

Kauden viimeinen päiväreissu loppumassa

Tiivistettynä, ystävien seurassa Hajewan kanssa vietetty kesä oli täynnä unohtumattomia kokemuksia. Ja mikä parasta, seuraava kausi on tulossa jo ensi kesänä!