sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Talvi 2017 osa 1: Kyllästyksen kautta remppa käyntiin

Maaliskuun viimeinen kokonainen viikonloppu oli varattu Hajewan kyllästykselle. Edeltävän syksyn vesiltänosto ja talviteloille laitto oli sujunut kommelluksitta ja nyt oli tarkoitus taas antaa veneelle pieni owatrolkäsittely sisäpuolelta.

Tulin perjantaina Kotkaan valmistelemaan kyllästystä etukäteen ja Carolina vähän myöhemmin perässä bussilla. Edeltävästä keväästä oppineena levitin muovin pukin alle sekä hajewan ja pukin väliin, jotta sain helpommin kerättyä pohjalautojen välistä valuvan kyllästeen pois.

Muovisuojat paikallaan
Lauantaina aamulla olimme Carolinan kanssa valmiina aloittamaan operaation. Itse kyllästys meni jälleen aika haipakkaan. Varaamastani kyllästeestä yli puolet tuli rungon lautojen läpi, enkä halunnut käyttää pohjan maalia pitkin valunutta kyllästettä uudestaan. Rungon ja pukin väliin levittämäni muovit olivat hyvä ratkaisu ja sain kerättyä kyllästeet näppärästi takaisin purkkeihin hävittämistä varten.

Kyllästys alkamassa
Kyllästyksen jälkeen aloitimme Carolinan kanssa helojen irroittamisen. Vuodesta toiseen tuo helojen irroitus tuntuu osuvan juuri kyseisen ajankohdan kylmimpiin päiviin - tällä kertaa sunnuntaina aamupäivällä satoi hieman lunta. Saatuamme suurimmat helat irti olimme tyytyväisiä viikonlopun saavutuksiin ja lähdimme saunan kautta takaisin kotiin.

Kyllästyksen jälkeen
Vastaava ilmiö toistui myös jälleen seuraavana viikonloppuna. Lauantaina oltuani pari tuntia veneen kannella ihmettelin kuiinka lämpötila tuntui laskevan - ja yllätys yllätys, ulkona satoi taas lunta.

Lämmin huhtikuun ensimmäinen viikonloppu
Onneksi Hajewan kannella on vain rajallinen määrä heloja ja viikonlopun päätteeksi kaikki helat olivat irti ja keulakannelta helojen alla ollut Dolphinitekin oli kaavittu pois.

Helat irti
Kahden ensimmäisen viikonlopun jälkeen remppa oli päässyt hyvin käyntiin. Yhden väliviikonlopun jälkeen oli vuorossa  jo jonkin aikaa työlistalla olleen kajuutan etureunan listan korjaus. Tästä saumasta oli jo useamman kesän aikana hieman tihkunut vettä sisälle.

Tulpat irti, seuravaksi listan irroitus
Poistin ruuvien päällä olleet tulpat varovaisesti pienen taltan avulla. Tämän jälkeen itse listan irroitus oli helppoa, sillä se oli pääasiassa vain lakan voimalla kiinni. Listan puu oli hyvässä kunnossa ja sain sen hiottua siistiksi melko nopeasti - erityisen hyvä uutinen oli ettei uutta listaa tarvinnut tehdä.

Ja irtosihan se
Tänä vuonna pääsiäisinen oli väliviikonloppu Hajewan rempan osalta ja kunnostus jatkui huhtikuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna. Sain Mikan mukaan ja lähdimme perjantaina päivätöiden jälkeen tuttuun tapaan Kotkan suuntaan. Tämän kerran agendalla oli kannen ja kylkien hionta ja lisäksi tavoitteenamme oli myös jatkaa kannen helojen puuruuvien reikien korvaamista epoksoidun reijän läpi menevällä koneruuvilla. Samaisena viikonloppuna aloitimme myös ensiavun kuivaa kevättä vastaan laittamalla veneen sisään läjäkaupalla märkiä pyyhkeitä ja lakanoita.

Hyvin valmisteltu on puoleksi tehty
Reikien poraaminen on ehdottomasti yksi lempparihommistani. Pari vuotta aiemmin kantta rempatessamme olin harjoitellut tätä muutaman reijän osalta varmuuden vuoksi pariin kertaan. Niinpä tällä kertaa valmistelimme kohdat huolella ja käytimme apuna myös poralle telinettä. Reijät onnistuivat ensimmäisellä kerralla ja vielä ennen lähtöämme takaisin kotiin täytimme ne epoksilla.

Porakone ja sen teline käytössä
Veneen vesillelaskua olin suunnitellut toukokuun alkupuolelle, joten huhtikuun viimeiselle viikonlopulle oli vielä useampia asioita työlistalla - keskeisimpänä ehdottomasti aiemmin irroittamani listan kiinnittäminen. Tarkoituksena oli liimata se kiinni Sikaflexillä, jotta saisin varmistettua veden pysymisen kannen päällä.

Teippaus paikallaan
Kajuutan etureunan hionnan ja listan teippauksen jälkeen sain Sikaflexin levittämiseen ja liimauksen viimeistelyyn neuvoja Puuvenekeskuksen asiantuntijoilta. Kiinnitettyäni ruuvit pursui tuota mustaa töhnää joka puolelta, mikä antoi osviittaa että tämä kohta kannesta olisi jatkossa vedenpitävä.

Paikallaan
Vielä ennen vappuaaton juhlallisuuksien alkua kävin Hajewan kylkiä läpi prekoten kanssa, paikkalakkasin mastoa ja puomia sekä kittasin hieman peräsintä. Huhtikuun remppa oli edennyt mukavasti ja jäljellä oli enää muutamia pieniä paikkalakkauksia ja maalauksia ennen viimeisiä pintakäsittelyitä.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Kesä 2016 osa 8: Kotkaan

Hajewa oli yhä kotipoijussa syyskuun viimeisen kokonaisen viikonlopun perjantai-iltana. Suunnitelmissa oli kuitenkin päätyä viikonlopun aikana joko Pellinkiin, tai mahdollisesti Kotkaan saakka. Ilmatieteen laitos oli luvannut vähän viileätä säätä, mutta tuulen pitäisi olla mainio purjehdusta silmällä pitäen.

Niinpä hoidimme Mikan kanssa veneen varustelun sekä purjehtijat kuntoon perjantai-iltana ja lauantaiaamuna pakkasimme itsemme Hajewaan ja irrotimme köydet yhdeksän aikaan aamulla. Lämpötila oli vähän yli kymmenen astetta, eli pipo oli tarpeen.

Hieman vilpoisa keli ei juuri menoa haitannut
Viileä koillistuuli oli oikeastaan melko mainio purjehdustamme silmällä pitäen. Aallot eivät päässeet kasvamaan, ja sivuvastainen oli helppo kryssiä. Valitsimme siis ulomman reitin, ja puolen päivän kieppeillä oli Helsinki jo jäänyt takavasemmalle.

Matka taittuu
Iltapäivällä olimme Emäsalon edustalla. Tässä vaiheessa katselimme säätietoja ja aprikoimme seuraavia askeleita. Matkamme oli edennyt mukavasti, ja Pellingin itäpuolella oleva Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen Bockhamn Byön saarella näytti mielekkäältä vaihtoehdolta. Otimme siis suunnan kohti Äggskärin pohjoispuolitse menevää reittiä ja sieltä edelleen Pellingin ohi.

Väylä Pellingin pohjoispuolella oli jälleen tuulen suhteen rauhallinen. Matka taittui sivuvastaisessa niin mukavasti, että käynnistimme moottorin vasta juuri ennen perille pääsyämme, Byön saaressa olevaan lahteen johtavassa kapeassa salmessa. Kiinnityimme itäreunassa olevaan laituriin melko tarkkaan klo 18.

Kahdeksalta oli jo pimeätä
Aurinko laski noin 1,5 tuntia myöhemmin ja samoihin aikoihin olimme saaneet päivällisen syötyä, tiskit tiskattua ja veneen laitettua yökuntoon. Loppusyksyn purjehtimisessa tuntuisi olevan kaksi keskeistä hyvää puolta, joiden johdosta kuvittelisin että purjehdimme tuohon aikaan myös jatkossakin. Ensinnäkin, tuulta tuntuu riittävän juuri sopivasti. Ja toisena, illan pimentyessä melko nopeasti jää miehistölle mukavasti aikaa vain olla ja nauttia veneessä olosta.

Kajuutasta
Seuraavana aamuna heräsimme Mikan kanssa ennen kuutta. Ulkona oli pimeätä ja kajuutassa sitäkin pimeämpää. Pienen hapuilun jälkeen saimme tavarat paikalleen ja irrotimme köydet noin 6:15. Hiljainen sähkömoottorimme oli takuulla naapurissamme olleen veneen miehistön unien kannalta mukava lipuessamme rauhallisesti takaisin väylälle, kohti Kotkaa.

Mika aamutuimaan etukannella
Nostimme purjeet lähes heti lähdettyämme liikkelle, mutta ajelimme silti ensimmäisen tunnin moottorin avustamana. Tässä yhteydessä pakkasimme veneen loput tavarat paikalleen ja valmistelimme aamiaiseksi pasta carbonaran. Reitti vei jonkin aikaa etelään, ja kääntyessämme kohti itää saimme taaksemme myötätuulen ja nostimme spinnun.

Aamiaiseksi carbonaraa ja kahvia
Aamun kevyt tuuli voimistui päivän valjettua hiljalleen, ja kahdeksan kieppeillä olimme jälleen mukavassa matkavauhdissa. Lämpötila roikkui yhä juuri ja juuri kymmenen asteen yläpuolella, mutta edeltävän päivän koillisesta puhaltaneeseen vastatuuleen verrattuna lounaistuuli selän takaa oli lämmin ja miellyttävä.

Ja matka taittuu
Matkamme eteni reippaasti tuulen piristyessä entisestään – nopeutemme oli aamupäivällä lähes koko ajan seitsemän solmun lähettyvillä. Niinpä heti puolen päivän jälkeen olimme jo Kotkan edustalla ja väylän kääntyessä kohti pohjoista laskimme spinnun jiippien tekoa helpottaaksemme.

Kotka näköaistein havaittavissa
Navakka lounaistuuli teki viimeisistä mutkistamme melko vauhdikkaita, aurinko pilkisteli pilvien raoista ja purjehdus tuntui kerrassaan hyvältä.

Takaisin samassa paikassa kuin heinäkuussa
Ollessamme perillä Puuvenekeskuksen laiturissa hieman yhden jälkeen mietimme hetken, josko kuitenkin vielä irrottaisimme köydet ja kääntäisimme keulamme takaisin Suomenlahdelle. Kiusauksesta huolimatta kuuntelimme järjen ääntä ja päätimme jättää seuraavan purjehduksen seuraavalle kesälle. Siihen kun ei olisi kun reilu puoli vuotta aikaa!

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kesä osa 7: loppukesä

Elokuun ensimmäiset viikon hujahtivat nopeasti, ja seuraavan kerran oli vuorossa jälleen valmistautuminen vuosittaiseen kaveriporukalla järjestämäämme pieneen regattaan.

Ennen sitä jännitin jälleen – perinteisesti – milloin saisin riittävästi tuulta päästäkseni Hajewan kanssa Valkosaareen. Valmistelimme siis tiistaina 23. elokuuta töiden jälkeen Viccon kanssa veneen purjehduskuntoon, säädimme busterin takaisin rantaan ja lähdimme kohti Helsingin keskustaa.

Keskustaa kohti
Alkumatkasta meillä oli kohtalainen lounaistuuli, mikä siis tarkoitti spinnua. Myötätuuli jatkui mukavana perille saakka, mutta jostain syystä se tyyntyi nopeasti päästyämme Helsingin edustalla ja niinpä ajoimme moottorilla viimeisen mailin.

Leikkimielinen kisailu oli puolestaan vuorossa keskiviikkona. Tänä vuonna sain mukaan melko kokeneen miehistön, eli Lampun ja Antin. Skaban sää oli jälleen sama kuin edeltävinäkin vuosina, eli aurinko paistoi mutta tuuli oli erittäin kevyt.

Ocean race
Lähdimme Valkosaaresta pohjoistuulen saattelemana kohti etelää. 5 minuutin kuluttua laskimme spinnun ja aloitimme kryssin tuulen käännyttyä 180 astetta. Tiukan 1,5 tuntia kestäneen kisan jälkeen tulimme toisena maaliin ja olimme tyytyväisiä suoritukseemme.

Elokuun viimeiselle viikonlopulle olin suunnitellut matkaa Tirmoon, mutta elokuun tyynet säät jatkuivat ja niinpä veimme Hajewan takaisin kotipoijuun perjantai-iltana.

Takaisin kotipoijua kohti
Matka alkoi mukavasti ilta-auringossa, mutta jostain syystä saimme jälleen sumuverhon vastaamme.

Kylmää ja märkää tiedossa
Kylmää, märkää ja lähes tyventä kesti onneksi vain noin tunnin ajan, jonka jälkeen ilma kuivui ja lämpeni selvästi. Kotipoijuun pääsimme hieman auringonlaskun jälkeen moottorin avustamana.

Aurinko laski ennenkuin pääsimme perille
Elokuun lopussa ja syyskuun alussa normaalit rutiinit tuntuivat häiritsevän veneilyä, sillä seuraavan kerran olimme purjehtimassa vasta keskiviikkona syyskuun puolivälin jälkeen.

Syyskuun ilta-aurinko lämmittää vielä puoli kuuden aikaan
Suunnitelmissamme oli viedä seuraavana viikonloppuna Hajewa Kotkaan, ja sitä varten alustava ajatus oli purjehtia keskustaan. Joonaksen ja Carolinan kanssa valmistellessamme Hajewaa tuumimme kuitenkin että pyörimme mieluummin hetken Espoon saaristossa - sitä kun emme olleet vähään aikaan nähneet. Joonaksen ohjatessa ja Carolinan hoitaessa purjeita saatoin itse keskittyä olennaiseen eli kahvin juomiseen.

Espoon edustalla
Matkan varrella bongasimme rannalla muutamia tuttuja. Nautittuamme kauniista alkusyksyisestä maisemasta sopivan määrän jatkoimme takaisiin kotipoijuun. Perillä olimme puoli kahdeksan aikaan auringon laskiessa ja illan selkeästi viilentyessä. Seuraavalle viikonlopulle suunniteltu matka Kotkaan tulisi olemaan mielenkiintoinen.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kesä 2016 osa 6: Pääkaupunkiseudulle

Maanantaina olin matkalla takaisin Hankoon, tarkoituksena tuoda Hajewa takaisin pääkaupunkiseudulle Miikan kanssa. Veneessä oli ollut yksi paikka vapaana, ja saimme vielä viime metreillä tietää että Laura tulisi mukaan.

Seuraavana aamuna Laura ja Miika tulivat aamun ensimmäisellä junalla Hankoon, ja ensi töiksemme ostimme torilta päivällistarpeita. Vähän puolen päivän jälkeen olimme matkalla kohti länttä.

Lamppu ja Miika navigoivat
Sää oli purjehduksen kannalta jälleen mainio ja kohtalainen lounaistuuli vei meitä sen verran mukavaa vauhtia määränpäätä kohti, että päätimme jättää spinnun nostamatta.
Alkuperäinen suunnitelmamme oli jäädä yöksi joko Barösundiin tai sitten Elisaareen, matkan etenemisestä riippuen. Meillä oli ollut hyvä tuuri sään suhteen, mikä puolestaan tarkoitti että saatoimme hyvin Elisaareen saakka – ja meillä oli jälleen mahdollisuus nähdä uusi satama.

Vaihdoimme paikkoja ja tehtäviä tunnin välein
Elisaari on Helsingin kaupungin virkistysalue, jossa on lähemmäs sata poijupaikkaa. Alueen kokoa oli vaikea hahmottaa lähestyessämme sitä melko kapeassa salmessa. Periaatteessa tuon matkan olisi voinut myös kulkea sivumyötäisessä purjein, mutta moottori teki liikkumisesta kyllä melkoisesti helpompaa.

Elisaareen ajo on mielenkiintoinen
Perillä saimme paikan ESF:ltä tutun folkkarin vierestä, ja hetkeä myöhemmin löysimme myös mukavan pöytäryhmän päivällistä varten. Herrasmiehinä annoimme Miikan kanssa Lauralle yksityisoikeuden kajuuttaan ja siten pääsin itsekin kokeilemaan nukkumista sitloodan patjoilla. Mukavat olivat :)

Keskiviikkona haimme Elisaaren kahvilasta edeltävänä iltana tilaamamme tuoreet leivät ja munkit sekä lähdimme kohti pääkaupunkiseutua. Tavoitteena oli ottaa irti klo 10. Kesän mittaan rutiinit olivat kuitenkin kehittyneet sen verran, että olimme jo vähän puoli kymmenen jälkeen matkalla.

Aamiaisen jälkeen
Jo kovin totuttuun tapaan pian lähdön jälkeen vuorossa oli meriaamiainen, ja päästyämme Porkkalan selälle pääsimme nautiskelemaan leppoisasta kryssistä.

Porkkalan selällä

Kelin ollessa mitä mainioin purjehduksen kannalta päätimme ottaa vähän pidemmän, mutta säähän paremmin sopivan reitin. Käytännössä otimme suunnan kohti Kallbådanin majakkaa, kiersimme sen ja jatkoimme ulompaa reittiä kohti länttä.
(meikkis)
Iltapäivän auringossa
Loppupäivän aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuuli puhalsi tasaisesti lounaasta. Tämä siis tarkoitti että matka kotipoijuun sujui leppoisasti auringonpaisteessa spinnutellen. Perillä kotipoijussa olimme illansuussa, lähes kuukauden mittaisen Saaristomeren lenkin jälkeen.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Kesä 2016 osa 5: takaisin Hankoon

Varhain maanantai-aamuna lähdin takaisin Utölle. Ensin bussilla Turkuun, sieltä seuraavalla bussilla Pärnaisiin ja loppumatka Eivorilla. Olin sopinut Jukan kanssa että hän tulee tiistaina saman reitin, joten minulla oli hieman aikaa valmistella Hajewaa ennen seuraavaa reissua.

Kohti Saaristomerta
Käytännössä sain maanantain ja tiistain aikana päivitettyä Hajewan sähköistyksen, jota olin siis miettinyt jo pidemmän aikaa. Lopputulemana 12 voltin ulostulo, pilssipumppu sekä loki olivat kukin omassa virtapiirissään, oman kytkimen ja oman sulakkeen takana.
Jukka tuli Eivorilla perille saakka, ja lyhyen tavaroiden järjestelyiden jälkeen irrotimme köydet ja nostimme purjeet jo hieman ennen neljää.

Liikkeellä
Lämmin iltapäivä ja kaakosta puhaltanut kevyt myötätuuli tarkoitti spinnuttelua sekä myöhäistä lounasta - spinnu pallolla, mahat pullolla. Olimme matkalla kohti Österskäriä. Olin kuullut saaresta hyvää, mutta emme olleet sitä nähneet. Perille laituriin tulimme puoli kahdeksan aikaan.

Perillä Österskärissä
Vaikka saaristomerellä oli tuolloin jo jonkin verran sinilevää, oli Österskärin vesi vielä melko kirkasta ja erittäin lämmintä. Ei siis mitään syytä jättää iltauintia väliin. Tämän jälkeen vuorossa olikin päivällinen ja yöpuulle siirtyminen.

Dinner
Seuraavana päivänä kesä jatkui lämpimänä. Herättyämme ja ihmeteltyämme hetken sataman tyhjentymistä nostimme purjeet ja otimme suunnan itään meriaamiaisen merkeissä.

Matka jatkuu
Tuuli oli kääntynyt yön aikana länteen, mikä tarkoitti meille jälleen myötätuulta ja spinnuttelua. Päivän aikana ei oikeastaan tapahtunut sen kummempaa. Jossain vaiheessa näimme matkan varrella norpan, mutta muuten spinnuttelu jatkui aina illasuuhun saakka.

Myötätuulessa
Mahdollisia pysähdyspaikkoja tuolla saaristomerellä on useita, niinpä purjehdimme melko pitkään ilman varsinaista määränpäätä. Hieman ennen Högsåraa, Rosalaa ja Hiittistä päätimme suunnata toiseen satamaan, jossa emme olleet aiemmin käyneet, eli Rosala-Nötholmiin.

Päivän muistiinpanojen täydennystä
Satama oli viihtyisä ja siellä oli mukavat palvelut.  Ilta sujui rattoisasti ja seuraavana aamuna lähdimme liikenteeseen kymmenen aikaan, jälleen meriaamiaisen merkeissä. Alkumatka lupasi hyvää: kevyt lämmin myötätuuli ja spinnu ylhäällä.

Myötätuuli vaihtui sivutuulen kautta kryssiin
Sää muuttui kuitenkin puolilta päivin huomattavasti: tuuli kääntyi lännen kautta pohjoiseen mikä tarkoitti hetken aikaa sivutuulta ja sen jälkeen kryssiä. Hieman myöhemmin alkoi sataa ja hetken kuluttua tuuli tyyntyi kokonaan.

Sataa. Ei tuule.
Moottorista oli tässä vaiheessa jälleen hyötyä, ilman sitä olisimme olleet pitkään vesisateessa. Pääsimme myös kokeilemaan akun kestävyyttä - käytännön kokemuksemme mukaan sillä voi ajaa hyvin rauhallista tahtia noin kymmenkunta mailia. Päästessämme Hangon edustalle sade lakkasi ja tuuli virkosi uudestaan, eli saimme kuivattua suurimmat vedet pois purjeistamme purjehtiessamme Itäsatamaan.

Illalla sporttasimme hieman ja tutustuimme heinäkuun lopun torstai-iltaiseen Hankoon ennen perjantain junamatkaa pääkaupunkiseudulle.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Kesä 2016 osa 4 – kesälomapurjehdus Mikan, Eevan ja Carolinan kanssa

Mika, Eeva ja Carolina tulivat lauantaiaamuna Maarianhaminaan lentäen. Tutkailtuamme säätä hetken aikaa päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi Itäsatamaan. Edeltävän päivän vesisade oli muuttunut aurinkoiseksi mutta erittäin tuuliseksi päiväksi. Täten meille jäi hyvin aikaa tutustua myös kaupunkiin.

Kahvilassa kakkuja maistelemassa
Aloitimme päivän kokeilemalla läheisen kahvilan kaikkia kakkuvaihtoehtoja sekä käymällä kaupassa. Tämän jälkeen vuokrasimme pyörät ja ajoimme kaupungin länsipuolelle tutustumaan Pommerniin. Päivän päätteeksi kuuntelimme hetken aikaa trubaduuria paikallisessa ravintolassa.

Pommern
Sunnuntaille oli luvattu yhä navakkaa tuulta, mutta koko miehistöä poltteli halu lähteä purjehtimaan. Niinpä nostimme purjeet vähän ennen puoltapäivää.

Rödhamnia kohti
Lähdimme kohti Rödhamnia, joka sijaitsee noin kymmenkunta mailia Itäsatamasta kaakkoon. Lähes koko reitti oli suojainen vallitsevalta lounaistuulelta. Matka meni vauhdikkaasti ja paria tuntia myöhemmin olimme Rödhamnin suojaisessa laiturissa.

Laiturissa
Perille tulo alkuiltapäivästä tarkoitti myös, että saunavuoroissa oli tilaa ja meillä oli tämänkin lisäksi vielä aikaa tutustua saareen.

Saareen tutustumassa
Sää jatkui aurinkoisena koko päivän. Illallisen nautimme pitkän kaavan mukaan kahvilan lähistöllä, ja valitsemamme paikan hyvänä puolena oli myö mahdollisuus hakea kahvilasta jälkiruoka kahveineen.

Rödhamnin sataman rakennuksia
Alkumatkan rauhallisemman tahdin johdosta olimme hieman myöhässä alkuperäisestä aikataulusta – halusimme näet viettää aikaa myös Kökarilla. Niinpä nostimme purjeet lauantai-aamuna jo kahdeksalta ja vähän sen jälkeen Hajewalla tarjoiltiin meriaamiainen.

Matkalla näimme myös isompia laivoja
Olisimme halunneet ladata kylmäkallemme Rödhamnissa, mutta Rödhamnin kahvilalla ei ollut siihen mahdollisuutta. Pysähdyimme siis puolilta päivin Degerössä ja haimme kyläkaupasta jäätelöt syötäväksi ja pakastemarjoja kylmälaukun viileänä pitämiseksi.

Tasaista kyytiä myötätuulella
Rauhallisen myötätuulen ansiosta eteneminen oli mukavan tasaista, joten saatoimme keittää trangialla lisää vettä lounasta varten. Olin löytänyt Kotkasta näppäriä retkiruokia, jotka siis valmistuivat vain lisäämällä sinne kiehuvaa vettä. Nämä olivat meillä nyt lounaslistalla.

Sadekuuron jälkeen aurinko jatkoi paistamistaan
Lounaan jälkeen tytöt ottivat lyhyet päiväunet, ja samaan aikaan myös joku paikallinen sadekuuro osui kohdallemme. Pian sen jälkeen kuitenkin aurinko jatkoi paistamistaan ja loppumatka Kökariin sujui mukavasti.

Karlby näkyy
Olimme kuulleet Rödhamnissa naapureiltamme hyvää Karlbyn satamasta, joka sijaitsee keskellä Kökaria. Päätimme siis noudattaa suosituksia. Reitti sinne kulkee etelän kautta ja viimeinen maili ajetaan kapeassa lahdessa. Meillä oli vastatuuli, joten laskimme purjeet ja pieni sähkömoottorimme oli jälleen hyödyksi.

Ilta-aurinko veneen takakannella
Perillä meitä odotti tunnelmallinen ja mukava kyläsatama, jonne päätimme jäädä pariksi yöksi. Sauna ja sen jälkeen ravintolan päivällinen olivat mukava päätös pitkälle purjehduspäivälle.

Dinnerin jälkeen
Seuraavana päivänä vuokrasimme pyörät ja lähdimme tutustumaan saareen. Aloitimme saaren kaakkoiskulman omenatarhoilta, jonka jälkeen jatkoimme pohjoispään näköalaravintolaan lounaalle. Lounaan jälkeen tapasimme sattumalta ystävämme Juuson, Samin ja Saran, jotka olivat myös tulleet Kökarille.

Ilta-aurinko pyörän selässä
Päivän päätteeksi lähdimme vielä saaren luoteiskulmaan. Siellä sijaitsi saaren kaunis kirkko, jonka halusimme nähdä. Ihastelimme myös hetken ilta-aurinkoa kirkon takana sijaitsevilla kallioilla. Takaisin satamassa olimme auringon laskiessa.

Kalliossa oli kaiverruksia

Seuraavana aamuna kävimme vielä aamiaisella satamassa ennen kuin jatkoimme matkaamme kohti Utötä. Lähdimme laiturista moottorilla ja kevyen myötätuulen houkuttelemana nostimme pian purjeet.

Matka jatkui kohti Utötä
Eeva oli pinnassa ja Mika navigoi. Kökarin eteläpuolella ei ymmärtääkseni kulje virallista väylää, mutta siellä on kuitenkin merkitty reitti, ja tätä pitkin purjehdimme. Parin tunnin kuluttua Kökarin oli jäänyt taaksemme ja olimme jälleen selkeästi avoimemmalla merellä.

Keulakansi kevyessä sivutuulessa
Pääsimme mukavasti perille Utölle alkuiltapäivästä, jo aiemmilta vuosilta tutuksi tulleeseen kylälaiturin rannan puoleiseen päätyyn. Iloiseksi yllätyksemme myös ystävämme Sami ja Sara tulivat käymään Utöllä ja istuimme heidän kanssaan hetken ennen saunavuoroamme.

Päivällinen valmistuu
Edeltävänä iltana meiltä jäi auringonlasku näkemättä Kökarissa, mutta onneksi kesä pisti parastaan ja päivällistä nautimme seuraten auringon painumista horisontissa olevien saarien taakse. Parempaa päätöstä kesälomapurjehduksemme viimeiselle päivälle oli vaikea kuvitella.

Ja pian aurinko laski
Seuraavana aamuna jätimme Hajewan laituriin ja lähdimme Eivorin kyydissä ensin kohti Pärnäistä ja sieltä bussilla takaisin pääkaupunkiseudulle. Kotimatka sujui leppoisasti.

Eivor

Vuotuinen kesälomapurjehduksestamme Mikan ja Eevan kanssa – tällä kertaa Maarianhaminasta Kökarin kautta Utöhön – hurahti jälleen nopeasti. Ja kuten edeltävilläkin kerroilla, jäi matkasta jälleen läjäkaupalla hauskoja muistoja.