Puuveneseikkailuja

Hajewa ei kauaa kotipoijussa viihtynyt - eihän venettä nyt siihen ole tarkoitettukaan! Elokuun ensimmäisenä sunnuntaina kävimme lähivesillä kokeilemassa miten spinnaakeri toimii. Ja hyvinhän se meni! Spinnuilemassa Viikko vierähti nopeasti, ja pian olikin jo vuorossa Viaporin tuoppi. Lähdimme Pertin kanssa Helsinkiä kohti torstaina iltapäivällä. Lyhyen vasta-ja sivutuuliosuuden jälkeen saimme tuulen taaksemme ja matka taittui rattoisasti. Aikaisempina vuosina olimme jättäneet veneen keskustan tuntumaan, mutta tänä vuonna yhteyslauttojen aikataulut olisivat olleet hankalia kisan starttia ajatellen, joten veimme veneen suoraan Suomenlinnaan. Kohti Suomenlinnaa Itse Viaporin tuoppi oli taas yhtä puuveneiden juhlaa, vaikka keli olikin vähemmän aurinkoinen kuin aikaisempina vuosina. Tälläkin kertaa osallistuimme täydellä kokoonpanolla ja Kisamiehistöömme kuuluivat Jani, Masa ja Carolina. Tuopissa Kierrettyämme lauantaina Helsingin edustan oli vuorossa veneen lyhyt siir

Edeltävän reissun jälkeen Hajewa jäi viikonlopuksi Hankoon, ja seuraavalla viikolla oli jälleen aika nousta veneeseen ja jatkaa matkaa kohti pääkaupunkiseutua. Vietettyäni sunnuntai-illan Hangossa rauhallisesti matkaan valmistautuen tapasin Joonaksen rautatieasemalla varhain maanantaina aamulla. Pakkasimme tavaramme veneeseen ja nostimme nostimme purjeet vähän kymmenen jälkeen. Hanko jää taakse Säätila oli harmaa ja kevyt itätuuli tarkoitti meille kryssiä. Jo tutuksi tullut reittimme kulki jälleen Jussarön ohi, ja sieltä edelleen kohti Porkkalanselkää. Alkuperäisen suunnitelmamme mukaisesti määränpäänä oli jäädä yöksi Inkoon edustalle. Matka eteni hiljakseen ja päivän mittaan Joonas tutustui tarkemmin purjehdukseen. Tyyntyvä tuuli edellytti tarkkaavaisuutta niin niin veneen ohjaamisessa kuin myös navigoinnissa paikoin kapeilla väylillä. Onnistuimme tässä erinomaisesti, ja sen tuloksena Hajewa piti hyvin puolensa puolisen päivää kestäneessä leikkimielisessä kisailusssamme kahde

Kotikaupungissa vietetyn viikonlopun jälkeen teki jälleen mieli vesille. Olimme aikaisemmin sopineet Villen ja Henkan kanssa lähdöstä kohti Korpoströmiä varhain maanantaiaamuna. Kuitenkin alueen säätila oli ennusteen mukaan erittäin tuulinen, joten päätimme ottaa vasta seuraavan bussin, sekä jäädä vielä ensimmäiseksi yöksi satamaan. Perille saavuttuamme kävimme aluksi lenkillä, jonka jälkeen vuorossa oli sauna ja päivällinen. Sitloodassa nukkuessa ilmanvaihto toimii hyvin Seuraavana aamuna pikaisen aamiaisen jälkeen irrotimme köydet, nostimme purjeet ja suuntasimme kohti Jurmoa. Päästyämme selälle luoteistuuli tarjosi oivat myötätuulikulmat, joten päätimme nostaa spinnun ja nauttia matkanteosta. Nautsikelu vaihtui pikkuhiljaa vauhdikkaammaksi menoksi, ja nopeuden noustua välillä lähes yhdeksään solmuun totesimme että voisi olla aika laskea spinnu ja tyytyä hieman rauhallisempaan etenemiseen. Alkuperäinen tavoitteemme oli Jurmo. Olimme kuitenkin aikaisemmin huomanneet ystävämme

Seuraavana vuorossa oli Saaristomeren alueeseen tutustuminen. Matkan ensimmäinen etappi oli Högsåra, jonne saavuimme Carolinan ja Mikan kanssa maanantaina, viikko regatan jälkeen. Menomatkalla pilvet roikkuivat matalalla ja lännen ja luoteisen välinen tuuli oli kohtalainen. Pääsimme jälleen kryssimään Hiittisten pohjoispuolella olevan salmen läpi. Kokemus oli yhtä mukava – tai toisin sanoen urheilullinen – kuin vuotta aikaisemminkin, joten näiden kahden kerran perusteella kyseisen kohdan läpi kryssimiseen saa varautua muutamalla suklaapatukalla. Purjelaiva horisontissa Tuulitunnelista päästyämme havaitsimme horisontissa ilmeisesti Tall Ship Raceen osallistuvan purjelaivan. Oli komean näköinen alus. Samaan aikaan myös säätila parani, ja pian olimmekin aurinkoisessa satamassa, jossa meitä odotti seurueen neljäs jäsen, Eeva. Satamasta lähtevän tien varrella on paljon nähtävää Saareen päästyämme ensimmäisenä mielessämme oli päivällinen ja muut Farmors cafen herkut. Niinpä siis

Kesälomapurjehduskausi alkoi tänäkin vuonna jo tutuksi tulleella tavalla: veneen viimeistely ja sitten kohti Hankoa. Suunnitelmissa oli myös pidempi kierros saaristomerellä, joka oli otettava huomioon valmistelussa. Niinpä rakensimme juhannuksen kieppeillä Carolinan kanssa toisen säilytyslaatikon takakannen alle. Kesäloman aluksi hankin myös uuden akun sekä laturin sitä varten. Matkaan lähtöä edeltävänä päivänä tarkastin johtojen kytkennät ja samaan aikaan Vänskä auttoi näpertelemällä muovimaton ankkurin säilytyspaikalle alle suojaamaan pohjalautoja. Saatuamme veneen ja varusteet kuntoon kävimme Vänskän kanssa ruokakaupassa sekä hakemassa Miikan mukaan. Tiistai-aamuna kaikki oli valmista, nostimme purjeet ja suuntasimme keulan kohti Hankoa. Leppoisaa Edeltävän kesän viuhuvaan alkumatkaan verrattuna tänä vuonna matka Hankoon alkoi rauhallisissa merkeissä, ja matkaseurue saattoi nauttia auringosta kannella. Ensimmäinen päivä meni mukavasti, ja saavuimme yöpaikkaamme Stora Fageröh

Kauden 2013 purjehdukset alkoivat heti vesillelaskupäivänä. Maston noston jälkeen varustelimme Hajewan välttämättömillä välineillä ja irrotimme köydet Vänskän ja Carolinan kanssa laiturista. Jonkin ajan kuluttua olimme kotipoijussa.  Matkalla kotipoijuun Vesillelasku venyi tänä vuonna toukokuun puolivälin juhannuksen puolelle. Hajewa ei kuitenkaan vuotanut paljoa, joten päätimme tuoda loputkin varusteet veneelle, ja jättää sen odottamaan seuraavaa purjehdusta. Alkukesä eteni nopeasti työkiireiden keskellä, ja seuraavaan purjehdukseen menikin sitten melkein kuukausi. Tällöin päätimme Mikan ja Carolinan kanssa lähteä muistelemaan sitä miltä purjehdus oikeastaan tuntuukaan. Hyvin kulkee! Kesäkuinen lauantai oli kauneimmillaan kun lähdimme kohti Kytötä lähisaaria kiertämään. Navakka tuuli vei meitä nopeasti eteenpäin ja pienet aallon pärskeet vain nostivat tunnelmaa. Pieniä pärskeitä Tuo Mikan ja Carolinan kanssa vietetty päivä kului nopeasti ja takaisin päästyämme olim

Kevään remppa jatkui huhti-toukokuussa ja päättyi toukokuun puolivälissä vesillelaskuun. Läpivientien avaamisen jälkeen sisätilat kuivuivat parin viikon ajan ja tänä aikana siistimme myös kölipuun ja alimman pohjalaudan välistä rakoa pilssin maalaamista silmällä pitäen. Kuivumisen jälkeen pääsimme vihdoinkin kyllästyksen pariin. Iloinen kyllästäjä. Tämänvuotinen Owatrol-1 käsittely hoidettiin yhdessä Mikan ja Carolinan kanssa. Kuten edeltävänäkin vuonna, remppavaatteiden päälle puettiin haalarit ja naamalle hengityssuojaimet. Kyllästimme jälleen kylkilaudat sisäpuolelta, ja tämän lisäksi tänä vuonna käsittelimme myös kaarien alaosat sekä kölipuun. Pari päivää kestäneen urakan lopuksi sekä Hajewa että remppatiimi olivat riittävän kyllästyneet. Owatrolia kyllästymiseen saakka. Kyllästysainetta jäi vielä lillumaan kölipuun ja alimman laudan rakoon viikon ajaksi. Tämän kuivaamisen ja kuivumisen jälkeen siistin läpiviennit vielä hiekkapaperilla. Niistä lähti loppujen lopuksi p