Kesä 2013 osa 3: Högsåralta Korpoströmiin

Seuraavana vuorossa oli Saaristomeren alueeseen tutustuminen. Matkan ensimmäinen etappi oli Högsåra, jonne saavuimme Carolinan ja Mikan kanssa maanantaina, viikko regatan jälkeen. Menomatkalla pilvet roikkuivat matalalla ja lännen ja luoteisen välinen tuuli oli kohtalainen. Pääsimme jälleen kryssimään Hiittisten pohjoispuolella olevan salmen läpi. Kokemus oli yhtä mukava – tai toisin sanoen urheilullinen – kuin vuotta aikaisemminkin, joten näiden kahden kerran perusteella kyseisen kohdan läpi kryssimiseen saa varautua muutamalla suklaapatukalla.

Purjelaiva horisontissa

Tuulitunnelista päästyämme havaitsimme horisontissa ilmeisesti Tall Ship Raceen osallistuvan purjelaivan. Oli komean näköinen alus. Samaan aikaan myös säätila parani, ja pian olimmekin aurinkoisessa satamassa, jossa meitä odotti seurueen neljäs jäsen, Eeva.

Satamasta lähtevän tien varrella on paljon nähtävää

Saareen päästyämme ensimmäisenä mielessämme oli päivällinen ja muut Farmors cafen herkut. Niinpä siistimme veneen, vaihdoimme vähemmän myrskyisiin vaatteisiin ja suuntasimme askeleet kohti sisämaata. Maittavan päivällisen jälkeen oli vuorossa sauna ja pulahdus meriveteen. Yhteinen saaristomerelle suuntautuva kesälomareissu oli alkanut.

Seuraavana päivänä laitoimme aamiaisen laiturilla ja mietiskelimme huomautuksen veneilijöille sisältävää säätiedotusta. Halusimme jatkaa matkaa kohti seuraavia saaria, ja nyt oli hyvä miettiä askeleet kohdalleen. Tuuli oli luoteen puolelta, joten olisimme ainakin alkumatkan Högsåran suojan puolella, ja niinpä päätimmekin varautua pieneen merenkäyntiin ja lähteä matkaan.

Högsåran itäpuolella Hajewa eteni reippaasti. Vähän matkan jälkeen meitä hieman aikaisemmin satamasta lähtenyt vene tuli purjeet alas vedettynä vastaan, ja mietimme että mitähän saaren toisella puolella odottaa.. Tuumasta toimeen, ja valitulla tiellä jatkaen, näimme vaahtopäiden täyttämän selän. Onneksi meitä oli useampi käsipari, ja Hajewa hyvässä kunnossa, joten Carolina ruorissa otimme haasteen hymysuissa vastaan.

Tyrskyvarustukseen kuuluu huppu ja aurinkolasit

Kryssiminen reippaassa tuulessa ja korkeahkossa aallokossa aiheuttaa pieniä pärskeitä myös sitloodaan. Onneksi matka ei ollut pitkä, ja noin tunnin kuluttua olimme päässeet jo Helsingholmenin suojaan vaatteitamme kuivattelemaan.

Laiturissa!

Saatuamme tavarat kuivumaan totesimme että tiistai on juuri sopiva juhlapäivä meille – olimmehan onnistuneet koko porukka toisaalta mahtumaan tavaroinemme veneeseen ja toisaalta pääsemään perille. Siispä totesimme että on oikea aika nostaa juhlaliput mastoon.

Juhlapäivän vuoksi voi nostaa liput mastoon

Helsinholmenissa oli hyvä olla ja päästyämme perille ajoissa jäi meille juhlimisen tuoksinnassa myös aikaa tutustua saareen. Yksi ensimmäisistä asioista oli aamusaunan varaaminen, ja seuraavana jäätelöiden ostaminen. Päivälliseksi päätimme nauttia paikallista savukalaa, ja lisäksi saimme myös kylmälaukkumme toistaiseksi katkeamattoman kylmäketjun jatkumaan vielä yhdellä päivällä.

Helsingholmenin laiturialue on suojaisa

Päivällisen jälkeen vaihdoimme muutamia sanoja satamasta löytyneen kahden tutun venekunnan kanssa. Saimme myös kuulla lähistöllä sijaitsevasta Brännskärin saaresta, jonne päätimmekin seuraavana päivänä suunnata.

Herättyämme aamulla kävimme aamusaunassa, söimme aamiaisen ja lähdimme liikkeelle. Luoteistuuli oli jälleen kohtalainen, joten matka hurahti nopeasti ja pian olimmekin jo Brännskärin laiturissa. Yritimme aluksi laittaa veneen laiturin päätyyn, mutta pian totesimme että se ei ollut pienelle veneellemme paras mahdollinen sijainti, ja vielä saadessamme naapurin kumiveneestä hinausapua päätimme siirtää Hajewan lähelle rantaa.

Rantalaiturin poijussa oli tilaa Hajewalle

Saatuamme veneen jälleen siistiksi otimme ruokailuvälineet mukaan ja lähdimme lähikallioille lounasta valmistelemaan. Ja jälleen törmäsimme koulukaveriin. Lounaaksi meillä oli salaattia ja leipää, keitettyjä perunoita ja keitettyjä kananmunia. Yksinkertainen mutta hyvin säilyvistä ainesosista valmistettava menu, jonka nauttimisen jälkeen lähdimme kiertämään saarta.

Myös telttapaikka oli luontopolun varrella

Perille ajoissa pääsemisen ehdottoman hyvä puoli on se, että perillä on aikaa tutustua ympäristöön. Brännskär oli avattu yleisölle hiljattain, ja siellä oli myös mukavasti nähtävää. Saari oli maastoltaan ja kasvillisuudeltaan monipuolinen, vaihdellen kallioisesta osasta rehevämpään keskiosaan. Saareen tutustuttuamme ja syötyämme jälkiruoan kahvilassa palasimme veneelle.

Samaan aikaan voimakas lännen ja pohjoisen välinen tuuli oli jatkunut nyt jo toista päivää. Lämpimässä ja suojaisassa lahdessa se ei tuntunut juuri miltään, mutta tuo tuuli oli saanut aikaan mielenkiintoisen ilmiön veden lämpötilassa. Huomasimme kyseisen seikan Eevan kanssa hypättyämme edeltävänä päivänä lämpimältä tuntuneeseen mereen. Takaisin auringonpaisteeseen päästyämme kuulimme naapuriveneestä veden lämpötilan olevan 10 asteen korvilla.

Valinnanvaraa riitti

Neljän hengen venekunta ja useampi matkakohde tarkoittavat hyvää määrää tavaroita ja vaatteita. Tai periaatteessa näin ei välttämättä ole, mutta tässä tapauksessa venekunnan jokainen jäsen halusi varmuuden vuoksi pitää huolen että sopiva vaihtoehto varmasti löytyy. En varmaankaan paljoa arvioi yläkanttiin, mikäli nopealla lastutoimituksella arvioisin veneessä olleen kolme kenkäparia per henkilö, eli yhteensä 12 paria kenkiä.

Brännskärissä vietettyyn aikaan sisältyi myös kahden Tanskasta lähtöisin olevan perinteisellä kalastusveneellä liikkuneen herrasmiehen tapaaminen sekä muutaman muun purjehtijan kanssa nuotiolla vietetty myöhäinen makkarapäivällinen. Päivällisen yhteydessä tutkailimme jälleen säätiedotusta. Aamupäivällä pitäisi olla kevyt keli, ja sitten tuuli kääntyy iltapäivällä ja illalla saattaa sataa vettä. Niinpä päätimme olla aamulla nopeita, keittää veden laiturilla ja muuten nauttia meriaamiaisen. Herättyämme toimimme suunnitelmien mukaan: nostimme purjeet ajoissa ja lähdimme liikenteeseen.

Sundeck oli täynnä jo heti aamusta

Ensimmäiset muutama kaapelinmitta meni ihan mukavasti, mutta pian tuuli hiipui kokonaan. Sää oli muutenkin vähän hassu, usvainen mutta silti aurinko tuntui lämmittävän. Ymmärtääkseni tämä johtui jäähtyneen meren ja lämpimän ilmamassan yhdistelmästä. Niin tai näin, päätimme nauttia täysin siemauksin rauhallisesta aamupäivästä ja samalla jatkaa päättäväisesti kohti seuraavaa määränpäätämme, Korpoströmiä.

Aamupäivän aikana aurinko voitti usvan ja aluksi erittäin kevyt lounaan puoleinen merituuli vahvistui hieman ja pian olimmekin jo kaikki taas täysissä purjehdusfiiliksissä. Carolina ohjatessa ja Mikan ja Eevan navigoidessa havaitsimme reitin varrella pienen saaren, Berghamnin, jonne päätimme rantautua lounaalle.

Etukansi on oiva paikka navigointiin saariston suojassa

Laskimme ankkurin ja kiinnitimme veneen keulan laituriin vähän puolen päivän jälkeen. Berghamn on kaunis saari, jonka läpi kulkee hiekkatie. Kävimme tutustumassa myös saaren toisella puolella sijaitsevaan saaristomeren kansallispuiston alueeseen. Täällä sijaitsi myös pieni saariston elämästä kertova museo.

Berghamn on kaunis ja monipuolinen saari

Tutustuessamme saareen vatsamme muistutti lounasajasta, ja niinpä palasimme veneelle. Kannoimme ruokalaukut rannalla sijaitsevalle pöydälle ja nautimme lounaan jälleen kesäisessä auringonpaisteessa.

Loppuiltapäivän ohjelmassa oli vielä purjehdus määränpäähän. Mika ja Eeva vaihtoivat ruoriin ja Carolina otti navigoinnin vastuulleen. Pujottelimme saarten keskellä hetken aikaa, ja tämän jälkeen lähdimme kryssikulmalla ylittämään viimeistä selkää ennen Korpoströmiä. Säätiedoituksen lupaaman tuulen suunnan muutos yllätti meidän keskellä selkää oikeastaan juuri sopivaan aikaan: olimme juuri miettimässä vendaa, kun totesimme että pystymme nostamaan yllättävän korkealle. Hetken päästä kurssimme oli kääntynyt noin 90 astetta pohjoiseen, juuri siihen suuntaan kuin halusimmekin.

Sen suuremmitta kommelluksitta pääsimme perille Korpoströmiin. Saatuamme veneen siistittyä ja kiinni laituriin oli ruokailu jälleen mielessämme, jolloin Carolina ja Eeva lähtivät etukäteen kartoittamaan ravintolamahdollisuuksia ja varaamaan pöytää. Ensimmäinen yrityksemme Mikan kanssa tulla ravintolaan purjehdushaalareissa sai kuitenkin seuralaisiltamme melko voimakasta kritiikkiä, ja niinpä pääsimme ottamaan uusintalähdön Hajewan luota ennen tutustumista ribbsien maukkaaseen maailmaan - tällä kertaa riittävän asiallisesti pukeutuneena.

Yövyimme koko porukka Hajewassa seuraavan yön. Aamulla pakkasimme tavarat ja kävelimme tyytyväisinä bussipysäkille jälleen yhtä seikkailua rikkaampina.

Korpoströmistä pääsee kotiin bussilla