Puuveneseikkailuja

Kesäisin purjehditaan - niin myös tehtiin, aiheesta lisää tuonnempana - ja talven lähestyessä veneet antavat jäille tilaa. Ensimmäinen assosiaatio sanaan "purjehdus" ei välttämättä ole "kirvesmies", "hanslankari" eikä varmastikaan "pilariharkko". No, yksi asia johti toiseen, ja niinpä pääsin tutustumaan tähänkin aiheeseen. Onneksi apujoukot ovat olleet vahvoja, useampien käsiparien sahaillessa ja ruuvaillessa paloja toisiinsa. Kiitokset projektiin osallistuneille! Loppukesästä vääjäämättä jokaisen vesilläolijan mieleen pälkähtää ajatus kylmästä, syksystä, lumisateesta ja talvesta. Niinpä myös Hajewalle tuli järjestää katto pään päälle. Onneksi haku internetin maailmasta saattoi nopeasti puuvenelehden artikkeliin, jossa kuvailtiin kaarihallin rakentaminen. Ja yksinkertaisesti, jos kerran joku netissä sanoo että "tämä on hyvä" niin sittenhän sellainen pitää rakentaa. Niinpä siirryimme tuumasta toimeen, ja syyskuun alussa ensimmäisen kau

Kesä on parhaimmillaan kun siitä pääsee nauttimaan ulkona, esimerkiksi purjehtien - ja viime kesänä todellakin purjehdittiin! Pääpiirteittäin Hajewan kesäkausi 2011 alkoi vesillelaskusta toukokuun puolivälissä, ja ensimmäinen purjehdus oli veneen siirto Kotkasta Porvoon kautta Espooseen kesäkuun alussa. Tuosta matkasta onkin jo olemassa seikkaperäinen kertomus. Kesään mahtui monelaisia matkoja, ja käytännössä viimeinen päiväreissu purjehdittiin sunnuntaina 11.9. Tuon jälkeen siirsimme vielä Simon kanssa kaatosateessa Hajewan odottamaan talvehtimistaan. Seuraavassa kerron hieman kesän keskeisistä tapahtumista, ja muutamista suuremmista reissuista löytyy oma kertomuksensa. Kaparenille on helppo rantautua Kävimme Mikan ja Carolinan kanssa Kaparenilla kesäkuun alkupuolella, 12.6. Saari on yksi Espoon ulkoilusaarista ja sinne on hyvin helppo rantautua - tosin poijujen luoksen kryssimisestä voi olla kahta eri mieltä. Rannasta katsojille se ainakin on miellyttävää ajanvietettä. Osal

Kolmas osa Hangon regattaan olikin sitten kotimatka, joka alkoi viikko regatan päättymisen jälkeen. Alun alkujaan tarkoituksena oli purjehtia vähän matkaa Turun suuntaan ja sitten kääntyä kotia kohti, mutta maantantain myrsky muutti suunnitelmia ja päätimmekin lähteä vasta tiistaina sään tyynnyttyä hieman. Matkalle Espoota kohti mukana oli Mika ja hänen ystävänsä Mauritz. Hanko jää taakse Lähtiessämme liikenteeseen tuuli oli mukavan reipas ja myötäinen. Ensimmäiset pari tuntia sujuivat mukavasti, kunnes ylläolevassa kuvassa vielä ehjä takastaaki päätti juuri strategisella hetkellä irrota istukastaan. Lopputulemana veneen kippari oli uimassa, Mikan ja Mauritzin ihmetellessä että mitäs nyt tehdä. Neuvokkaasti herrat saivat veneen kurssin käännettyä ja poimittua märän matkalaisen kyytiin. Tosin nyt sitten takastaaki oli vaakasuorana tuulen suuntaisena maston huipun tasossa. Tässä vaiheessa matkaa olimme onneksi kohtuullisen lähellä Modermagan-luonnonsatamaa, jonne suuntasimme vahi

Evli Hangon Regattaa purjehdittiin heinäkuun kolmena ensimmäisenä päivänä, perjantaista sunnuntaihin. Olimme joka aamuna skarppina puoli kahdeksalta veneellä ja pääsimme kaikissa lähdöissä ehjinä maaliin saakka. Lähtöalueelle siirtyminen Haimme purjehdusohjeet hyvissä ajoin regatan alkua edeltävänä iltana ja tutustuimme niihin tarkasti. Kilpapurjehdus on ihan oma maailmansa, ja niinpä ennen perjantain ensimmäistä starttia olimme aika hermona. Perjantaina oli kaksi starttia, ja olimme kisa-alueella jo hyvissä ajoissa treenaamassa käännöksiä ja tutustumassa rataan. Myötätuuliosuus Hangon regatta avaa Hai-rankingin, ja meitä oli kaikkiaan 12 venettä. Hai-luokka olikin yksi suurista luokista. Muut luokan purjehtijat olivat mukavia, ja jo ensimmäisen päivän jälkeen meitä oli autettu eteenpäin niin rikin trimmauksen kuin spinnun kanssa. Hai-veneet kisasivat C-alueella, ja radassa oli vasta-, sivu- ja myötätuuliosuudet. Perjantaina ja lauantaina oli kaksi starttia, ja puolestaan

Kesäinen Hangon regatta oli meidän venetiimille yksi kesän kohokohdista. Regattaan osallistumista päätettiin jo heti huhtikuussa ja veneen siirtoa Hankoon suunniteltiin hyvä tovi. Näin jälkikäteen katsellen se oli meno- ja paluumatkoineen myös ehkä koko kesän tapahtumarikkainta aikaa :) Lähdimme Carolinan kanssa Hankoa kohti tiistaina 28.6. Ajankohta oli juuri juhannuksen jälkeen, joten vaikka kello oli noin puoli kahdeksan, oli aurinko noussut jo hyvän aikaa aiemmin ja kevyt koillistuuli ennusteli mukavaa purjehdusta. Hajewa aamuauringossa Tiukka alkukiri vaihtui nopeasti hyyyyyvin rauhalliseksi kevyiden puuskien metsästykseksi, kunnes tuuli tyyntyi kokonaan puoli yhdeksän aikaa. Näimme kotirannan, mutta olimme kuitenkin liian kaukana kaikesta sivistyksestä jotta olisimme päässeet purjeitta rantaan odottamaan tuulen uudelleen viriämistä. Onneksi olimme lähteneen ajoissa liikenteeseen, ja niinpä siirryimme auringonottomoodiin. Kun ei tuule, niin sitten naatiskellaan Suome

Muutama viikko vierähti nopeasti. Tuona aikana Hajewa pääsi vesille sekä reissua kohti Espoota suunniteltiin tarkkaan. Alkuperäinen suunniteltu ajankohta siirtyi kuitenkin säitten puolesta hieman eteenpäin ja niinpä maanantaina 30.5. pääsimme vihdoin matkaan kohti Kotkaa ja vuoden ensimmäistä purjehdusta. Se ihan ensimmäinen oli enemmän muistelua:    1) Laita liivit päälle ennenkuin lähdetään purjehtimaan   2) Ota kaikki köydet irti laiturista jos haluat päästä eteenpäin   3) Purjeet nostetaan mastossa kulkevien nostinten avulla.. Käytännössä siis ihan perusteiden kertaus oli hyvä veto :) Palasimme kertaussessiolta tyytyväisinä takaisin rantaan, jonka jälkeen seuraavan päivän valmistelun viimeistely alkoi ihan tosissaan. Suunniteltu reitti oli se sisempi ulompi reitti Kotkasta Pellingin pohjoispuolelle. Säätiedotuksen perusteella tuulet tulisivat olemaan suotuisia, ja niinpä tuo reitti vaikutti hyvältä valinnalta. Lisäksi meille tarjottu mahdollisuus kyytiin Kotkan eteläpuolelle po

Vapun ja muitten vastaavien pakollisten pyhäpäivien jälkeen lähdimme Mikan kanssa moikkaamaan erästä projektia Kotkassa. Kuten totuttua, starttasimme klo 06:05 Töölöstä ja olimme hieman ennen kahdeksaa auringonpaisteessa kylpevässä Kotkassa. Tämän päivän tavoitteena oli saada kansi ja kyljet maalattua. Saapuessamme paikalle Heikki oli valmistellut Hain ympärille telineet, jotta lakkaus on näppärämpää. Telineet olivat juuri sen korkuisia, että niiltä oli helppo yltää kannelle turhemmin kurkottelematta tai kumartelematta. Telineet helpottavat kannen käsittelyä Kansi ja kyljet hiottiin hienolla hiekkapaperilla sameiksi. Tämän jälkeen pinnat imuroitiin ja pyyhittiin tärpätillä. Ja koska pölyä oli ilmassa melko reippaasti oli otollinen aika iltapäivätauolle. Ihmetteltyämme kahvikupin kanssa tovin vastarannalla laskettuja huviveneitä palasimme takaisin työn ääreen. Nyt pölyn laskeuduttua pinnat pyyhittiin vielä uudestaan, ensin karkeasti rievulla ja sen jälkeen huolellisemmin tahmalii

Joskus kuulee sanottavan ettei mikään ole niin työlästä kuin puuveneen kunnostaminen. Totta, mutta toisaalta työ voi käydä huvista, kun sen oikein oivaltaa. Tässä minulta kolme vinkkiä kaikille jotka aikovat ryhtyä veneen kunnostamiseen! Varaa aikaa Voit skipata duunit, ja siirtää koulut, mutta silti sinulla ei tule olemaan tarpeeksi aikaa kaikkien yksityiskohtien viimeistelyyn. Aivan kuten purjehtimisessa, kannattaa liian kovat tavoitteet siirtää ensi syksyyn ja tehdä niitä juttuja mitä tekee huolella ja ihan rauhassa. Kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä. Välillä tuntuu vaan siltä ettei hommat oikein millään etene. Etenkin puuveneen kunnostamisessa kun tekemistä riittää loputtomiin ja asioita voi hioa täydellisyyten asti. Eli kun maalipurkit kaatuilee ja pensselit lentävät päin seiniä, on hyvä vetää syvään henkeä ja miettiä tulevia purjehdusretkiä vaikka rauhoittavan kahvikupin äärellä. Tämä auttaa ainakin allekirjoittanutta kummasti. Kerää hyvä porukka kasaan. Olen aivan varma siitä

Kevät on kevätkunnostuksen aikaa. Kotkan kutsuun oli vastattava, ja niinpä suuntasimme Carolinan kanssa torstai-iltana kevätkunnostusta jatkamaan. Pohjan kostutusta Perille päästyämme Hajewa oli saanut hameen kevään kunniaksi. Pohjan ympärillä olevien muovien ja ilmankostuttimien avulla vältetään pohjan turha kuivuminen ja mäntylautojen eläminen. Kitattu kylki Ammattimiehen työskentelyä voi verrata sanoilla "kovempaa ja korkeammalle". Tai ainakin saimme hyvän oppitunnin kylkien kittaamisesta. Mieleleen jäi ainakin ihan selkeästi kuinka kittiä voi käyttää ihan reilusti, mikäli rakoja ja koloja haluaa saada umpeen. Torstai-ilta kului nopeasti maston ja kannen paikkalakkauksien myötä. Perjantaiaamun aurinko herätti ajoissa ja olimme Heikin avustuksella veneen kimpussa pian kahdeksan jälkeen. Aamulla lakkausten jälkeen hioimme kitatut kyljet sileiksi ja maalasimme niitä. Uskomattoman hyvän näköistä nähdä työn etenevän reippaasti. Lisää kittiä Maalien ja lakkaust