Loppusilaus ja vesillelasku vapun ympärillä

Vesillelaskua edeltävällä viikolla tapahtuu Hajewan näkökulmasta paljon. Tänä vuonna tuo viikko osui mukavasti vappuviikolle.

Viikko alkoi jo tutuksi tulleiden rutiineiden merkeissä. Maanantaina kävin paikkalakkaamassa maston ja levittämässä vielä yhden paikkamaalikerroksen, jonka jälkeen pääsimme tiistaina Carolinan kanssa maalaamaan kyljet.

Nättiä!

Jossain vaiheessa tämänvuotista kunnostusurakkaa mietin että olimme onnistuneesti välttäneet keinovalon käytön, mutta tähän tulikin sitten ensimmäisen kerran poikkeus tuon kylkien maalauksen yhteydessä.

Vappuaattona ja vappupäivänä työelämä häiritsee harrastusta hieman vähemmän, ja niinpä kävin veneellä ensin hiomassa kannen kuntoon, ja sen jälkeen lakkaamassa. Tämä työn vaihe on tekijälleen kovin kiitollinen, lakattua pintaa on ilo katsella.

Sundeck on taas kunnossa

Perjantaina olimme Mikan kanssa varautuneet viettämään iltapäivää Hajewan luona. Kävimme aurinkoisessa kelissä lounaalla sekä täydentämässä maalarinteippivarastot. Tämän jälkeen pääsimme työn touhuun, ensin teippaamaan ja sen jälkeen maalaamaan vesirajan kapean valkoisen viivan sekä kyljessä olevan kapean vihreän viivan.

Ja lisää teippiä

Jossain vaiheessa iltapäivää keli muuttui vaikka aluksi sitä ei huomannutkaan työn touhussa. Viimeistään tummien pilvien viedessä huomattavan osan päivänvalosta ja voimakkaan vesisateen ropistessa kattoon ymmärsimme että aurinkoinen keli oli muuttunut ensin vesi- ja sen jälkeen raekuuroiksi. Vaan eipä tuo teltassa oloa haitannut, väänsimme radiota vähän kovemmalle ja jatkoimme puuhastelua.

Perjantain tavoitteena oli myös saada vesi veneeseen sisään turpoamista helpottamaan. Kylmä vesisateinen sää ei kuitenkaan houkutellut enää rautakaupassa käynnin jälkeen kokeilemaan uutta vesiletkua, joten päätin jättää tämän lauantai-aamulle.

Launtaina tapasimme Carolinan, Masan, Miikan ja Pertin kanssa huoltoaseman pihalla ja kävimme hakemassa peräkärryn. Vuorossa oli viimeinen päivä ennen vesillelaskua, ja ohjelmaan oli varattu maston ja puomin viimeistely, veden suihkuttaminen veneeseen sisään ja talon purku.

Kannella on hyvä olla

Useamman hengen voimin kaikki valmistui hyvissä ajoin. Lauantain sää oli perjantain tavoin erittäin vaihteleva, mutta onneksemme vietimme pahimman vesisateen mukavan lounaan merkeissä, kiitos siitä Tainalle!

Sunnuntaina oli vesillelaskupäivä. Tai näin jälkikäteen miettien vesillelaskuvuorokausi. Valmistelin kaiken kuntoon aamulla, ja vähän ajan kuluttua myös Carolina tuli paikalle. Tässä vaiheessa huomasimme pienen potentiaalisen ongelman: aiemmin tiiviiltä näyttänyt sitloodan laudoitus oli kuivunut viimeisinä päivinä, eikä edeltävänä päivänä veneeseen laskettu vesi ollut ulottunut tänne saakka.

Emme kuitenkaan antaneet tämän masentaa hyvin alkanutta päivää, ja niinpä siirsimme maston rantaan mukaan myös Oscarin tultua auttamaan vesillelaskussa. Seuraavaksi Hajewa sai kyydin rantaan noin kahden aikaan.

Hajewa lentää!

Ja tästä se hupi sitten alkaa.

Suihkulähde livenä sitloodassa!

Sitloodan pieni potentiaalinen ongelma realisoitui kölin vajottua veden alle melkoisia määriä vettä veneen sisäpuolelle tuottavaksi haasteeksi. Onneksi meitä oli paikalla kolme Hajewan vesillelaskijaa sekä sataman puolesta paikalla olleet. Näistä jälkimmäiset olivat ennenkin nähneet samankaltaisia tilanteita, joten saimme heiltä tarvittavia ohjeita. Ja ensin mainittu joukko pääsi tyhjentämään venettä ämpäreillä ja käsipumpulla.

Ei tuossa tyhjentämisessä muuta kuin että vesisade sekoitti kampauksen

Aikaisemmista vuosista viisastuneena olin jättänyt uppopumpun ottamatta mukaan. Jo ajatus tästä lämmittää mieltä, saatika sitten itse veneen tyhjennys ämpäreiden avulla. Alun tohinan jälkeen sopiva rytmi löytyi Carolinan kanssa, ja saimme pidettyä Hajewan sisälle tulevan veden aisoissa. Samaan aikaan Oscar lähti hakemaan uppopumppua. Onneksi meitä oli useampi paikalla!

Pari tuntia vesillelaskun jälkeen saimme pumpun paikalleen, ja samaan aikaan myös sadekuurot hellittivät. Illansuussa pääsimme venettä vahtiessamme myös palauttamaan mieleen miltä auringonpaiste takakannella tuntuu.

Sundeckin koeajo käynnissä

Alkuillasta aikaan saimme Carolinan kanssa nostettua myös maston paikalleen - luonnollisesti tyhjennellessämme venettä samalla tasaisin väliajoin. Illan viiletessä ja pimetessä meidän oli tehtävä nopea analyysi tilanteesta ja samalla pidimme ensimmäisen selkeän 15 minuutin mittaisen tauon veneen vahtimisessa. Laudat olivat turvonneet ehkä aavistuksen, mutta sitloodassa oli edelleen useampi pieni suihkulähde, ja vettä tuli veneeseen vielä ihan sopivaa tahtia. Niinpä päädyimme tyhjentämään aamulla veneeseen pakkaamamme tavarat takaisin autoon, ja päätin jäädä venevahtiin yön ajaksi.

Carolinan hakiessa välttämättömiä tarpeita venevahtia silmällä pitäen - kahvia, karkkia, lämpimiä vaatteita, makuupussin - jatkoin veneen säännöllistä tyhjentämistä, nyt pitäen jo 20 minuutin taukoja lämpimissä sisätiloissa makuualustalla nettiä selaillen. Samalla Oscar soitti ja yställisesti ilmoitti tulevansa vahtimaan venettä aamuyön viimeisinä tunteina.

Automaattinen uppopumppu on venevahdin hyvä kaveri

Toukokuun yöt ovat mielenkiintoisia. Pari tuntia auringonlaskun jälkeen lämpötila tippui nollan tuntumaan ja laituri jäätyi osittain, kunnes hieman myöhemmin alkaneen lumi/räntäsateen (!!) jälkeen lämpötila kuitenkin nousi hieman eikä lauturilla tarvinnut enää liukastella.

Yön mittaan pohjalaudat turposivat selkeästi, ja vahdinvaihdon aikaan saatoimme pitää jo 1,5h mittaisen tauon pumppaamisessa. Puolilta päivin vaihdoimme Oscarin kanssa jälleen vuoroa, ja saapuessani veneelle neljän aikaan oli vettä huomattavasti vähemmän kuin mitä edeltävänä iltana oli kertynyt 20 minuutin aikana.

Vesillelaskuvuorokauden jälkeen onneksi yhä pinnalla

Tämän jälkeen veden tulo rauhoittui entisestään. Täytyy myöntää että tällä kertaa vesilleasku oli kyllä hieman erilainen kuin edeltävinä vuosina! Ja suurkiitos kaikille avusta kevään kunnostusurakan yhteydessä!