Kesä 2014 osa 2: Hankoon ja takaisin

Aloitimme Hangon siirtopurjehduksen hahmottelun Carolinan ja Soffin hyvissä ajoin. Lähtö oli kaavailtu sunnuntaille, mutta ajankohdan lähestyessä seurasimme hieman huolestuneena sääennusteita. Saderintama ja siihen liittyvät voimakkaat tuulet näyttivät tuovan suunnitelmiin suurempia muutoksia, mutta loppujen lopuksi suunnitelmat viivästyivät vain muutamalla tunnilla.

Sunnuntaiaamupäivä kului sadetta pidellen, mutta samalla saimme hoidettua tarvittavat ostokset ja pakattua veneen. Voimakkaat tuulet kevenivät illansuussa ja lähdimme Carolinan kanssa kohti ensimmäistä pysähdyspaikkaa pienessä sateessa kevyen myötätuulen saattelemana.

Myötätuulessa

Matka ei ollut pitkä, ja perillä Kirkkonummella meitä odotti kolmas miehistön jäsen, Soffi. Maittavan päivällisen jälkeen pääsimme myös tutustumaan talvella saamaamme noppapelikokonaisuuteen. Mielenkiintoista kuinka yksinkertaisen kuution avulla saa illan vietettyä rattoisasti!

Noppapelin parissa

Maanantaina söimme tukevan aamiaisen ja pakkasimme veneen. Pääsimme irroittamaan köydet vähän kymmenen jälkeen. Aamupäivä oli kylmä ja pilvinen, mutta spinnuttelu kevyessä myötätuulessa oli helppoa. Lounaan nautimme hieman ennen Porkkalan selkää, ja selälle päästyämme myötätuuli vaihtui kryssiin.

Porkkalan selällä länttä kohden

Inkoon edustalla olimme noin kuuden aikaan illansuussa. Parin ylimääräisen mutkan, lyhyen hinauksen ja pienen melonnan jälkeen saimme veneen kiinnitettyä ja juhlistimme perille pääsyä lasillisella kuohuvaa.

Reissu on alkanut!

Pian tämän jälkeen tutustuimme saareen ja valmistelimme päivällisemme. Tällä kertaa vuorossa oli saaristolaispöytä, jonka kruunasi kaunis auringonlasku.

Aurinko laskemassa

Seuraavana aamuna rauhallinen spinnuttelu pilvisessä ja viileässä kelissä jatkui. Määränpäänämme oli Jussarö, joten ryhdyimme navigoimaan kohti Olympiaväylää.

Aamu-uninenko?

Aamupäivän kevyt myötätuuli jatkui koko matkan Inkoosta Jussaröön. Olimme perillä jo alkuiltapäivästä - tosin haaveemme saunomistesta valitettavasti kariutuivat kuultuamme saunan vaurioituneen tulipalossa paria viikkoa aiemmin. Näin meille jäi kuitenkin mukavasti aikaa tutustua tähän Tammisaaren saaristossa sijaitsevaan saareen, jolla on pitkä ja moniulotteinen historia.

Hajewakin on ollut täällä

Jussarössa kulkee 4,7 km pitkä luontopolku, jonka avulla saa hyvän käsityksen saaresta. Luonotopolun lisäksi kävimme myös katsomassa saaren itä- ja kaakkoisreunan komeita kallioita. Palattuamme takaisin veneelle halusivat Soffi ja Carolina käydä saunan sijaan uimassa. Ystävällinen naapuriveneilijä lupasi, että he saivat käyttää hänen uimatasoaan, kunhan hän saa kertoa veden lämpötilan vasta uintireissun jälkeen. Niinpä seurasin sivusta kun miehistöni hyppäsi veteen - ja nousi sieltä alta aikayksikön takaisin. Kuulimme että veden lämpö oli +9 astetta. Minulle ei jäänyt paljoa seliteltävää Carolinan ja Soffin ehdottaessa myös minulle uintireissua.

Seuraavana aamuna viileä keli tuntui vihdoin helpottaneen, mutta samalla myös tuuli oli kääntynyt ja voimistunut huomattavasti. Irroitimme köydet vähän kymmenen jälkeen ja lähdimme jatkamaan matkaamme Tammisaaren saariston kansallispuistossa.

Vihdoinkin auringonpaistetta!

Kolmen päivän taktiikka Espoosta Hankoon on sinänsä kiitollinen, että matkan aikana ehtii näkemään yhtä ja toista ilman kiirettä. Olimme jo aiemmin miettineet että haluaisimme pysähtyä Modermaganissa, ja nyt voimakas länsituuli suorastaan antoi meille hyvän syyn moiseen. Parin tunnin purjehduksen jälkeen olimmekin jo kiinnittyneet saaren suojan puolelle. Tutustuimme vuorostaan tämän saaren luontopolkuun sekä nautimme lounaan.

Kansallispuiston maisemia

Loppumatkaa varten valitsimme reippaan tuulen johdosta sisemmän reitin. Saman reittivalinnan oli tehnyt myös useampi Hangosta itään matkaava vene, jonka seurauksena pääsimme harjoittelemaan manöövereitä esimerkiksi väistäessämme erittäin kapeassa kohdassa myötätuuleen vauhdikkaasti matkannutta suurempaa purhevenettä. Loppumatka Hankoon sujui kuitenkin kaiken kaikkiaan mukavasti, ja tulimme sopivasti perille HSF:n laituritanssien alkaessa.

Hangon regatta oli edeltävien vuosien tapaan vauhdikas tapahtuma. Tänä vuonna Hajewan tiimissä oli Mika ja Carolina, lisäksi Eeva täydensi kisamiehistöämme viimeisenä päivänä.

Perjantain sää oli mukava, auringon paistetta ja kohtalaista tuulta. Itse kisaamistamme häiritsi melkoisesti Windeksimme löystynyt asennus, kyseisen häkkyrän kaikki osat pyörivät tuulen mukana. Niinpä olimme oikeastaan aika tyytyväisiä kuullessamme lauantai-aamun startin siirtyvän sankan sumun vuoksi, jonka ansiosta saatoimme kiristää windeksin ruuvit.

Loppujen lopuksi Hai-luokassa ajettiin launtaina vain yksi lähtö. Juuri ennen maaliin tuloamme tuuli käytännössä loppui ja sumu nousi uudestaan.

Hyvin näkyy

Päästyämme hinauksessa takaisin satamaan näimme kuinka sumu oli sankkaa merellä, mutta itse asiassa maissa keli oli jo muuttunut aurinkoiseksi. Pakattuamme purjeet pois ja syötyämme päivällisen tapasimme Callen ja Iiriksen, joiden kanssa vietimme lauantai-alkuiltaa veneellä.

Hangon regatta :)

Sunnuntain kisaa väritti hieman voimakkaampi itätuuli. Olimme Mikan, Eevan ja Carolinan kanssa kisatunnelmissa, kunnes hieman ennen ensimmäisen lähdön maaliin tuloa Hajewan taaemman penkin kiinnitys irtosi. Maaliin päästyämme päätimme jättää toisen lähdön ajamatta ja korjasimme vaurion satamassa.

Regatan jälkeen alkoi matka takaisin kohti Espoota. Sunnuntain kaltainen reipas itätuuli oli yhä voimissaan lähtiessämme Miikan ja Arin kanssa liikkeelle HSF:n edestä yhdeksän aikaan. Ensimmäiset mailit sujuivat mukavasti ja Hanko jäi nopeasti taaksemme.

Hanko jää taakse

Päästyämme Hangon edustalta pois aloimme kuitenkin ihmettelemään purjeen muotoa - toiseksi ylimmän latan kohdalla purje ei tuntunut pysyvän muodossaan. Pienen pähkäilyn jälkeen totesimme että sama ongelma jonka kohtasin regatassa paria vuotta aiemmin oli toistunut, yksi latoista oli irronnut purjeesta. Tällä kertaa keli oli kuitenkin sen verran epämiellyttävä, että isopurjeen nosto ja lasku avomerellä eivät houkutelleet. Niinpä päätimme korjata purjeen vasta sellaisessa paikassa, jossa saamme veneen kiinni ja lähdimme suuntaamaan kohti Jussarötä.

Huoltotauko

Poijuun päästyämme korjasimme purjeen laittamalla puuriman latan tilalle. Käytimme tauon myös muutenkin hyväksi, syömällä hieman myöhäisen lounaan sekä nauttimalla kupilliset kahvia. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa kohti Inkoota.

Matkaan päästyämme huomasimme myös kuinka purjeen korjaamisen myötä matkanopeutemme nousi reilulla solmulla. Illansuussa tuuli myös heikkeni jonkin verran, ja olosuhteet muuttuivat oikestaan sangen mukaviksi.

Leppoisaa meininkiä

Purjerikko ja sitä kautta aikataulun venyminen aiheutti suunnitelmiimme muutospaineita, joiden perusteella jäimme erään ystäväni perheen kesäpaikalle yöksi. Perillä ehdimme nauttimana saunasta sekä ilta-auringosta saunan kuistilla, jonka jälkeen valmistimme tukevan makkaroista, kananmunista ja salaatista koostuneen päivällisen.

Terveisiä!

Hyvin nukutun yön jälkeen pakkasimme veneen reippaasti ja lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle. Kohtalaisessa itätuuli tarjosi mukavan purjehduksen, ja hieman puolen päivän jälkeen olimme ylittäneet Porkkalan selän sen suuremmitta kommelluksitta.

Porkkalan selällä itää kohden

Hangon regatan aikana kesä tuntui alkaneen eteläisessä Suomessa. Tai ainakin niin tulkitsimme, sillä länttä kohti myötätuulessa matkanneet purjehtijat nauttivat auringonpaisteessa kevyissä varusteissa. Meitä vastassa oli kuitenkin erittäin viileä itätuuli ja pukiessamme kaikki veneestä löytämämme vaatteet päällemme tuntui säätila heinäkuun alun sijaan pikemminkin huhtikuiselta.

Hieman viileästä kelistä huolimatta loppumatka kotipoijuun sujui rattoisasti ja olimme määränpäässä illansuussa. Kuluvan kesän ensimmäiseen varsinaiseen purjehdusreissuun sisältyi monenlaisia kokemuksia hyvien ystävien kanssa - lähdimme matkaan sateen saattelemana, koimme sankan sumun Hangossa ja takaisin kotipoijuun tultuamme oli lämmin heinäkuu alkanut.