Kesä 2014 osa 4: Elokuussa tapahtui

Elokuu jatkui lämpimänä ja aurinkoisena. Ensimmäisen viikon aikana Hajewa oli mukana merirosvoseikkailussa, jonka jälkeen purjehdimme Helsinkiin järjstyksessään 30. Viaporin tuoppia odottamaan. Tuopin jälkeen käytiin kääntymässä kotipoijussa, ja loppukuusta Hajewa olikin jo Tirmossa matkalla kohti Kotkaa.

Viaporin tuoppi järjestetään elokuussa

Elokuun ensimmäisenä lauantaina jäljitimme Pinskun kanssa merirosvoaarretta. Pieni purjehtijanalku pärjäsi oikein mainiosti, ohjaten venettä käytännössä koko reissun ajan.

Elokuun kesäinen lauantai

Tiistaina 5.8 lähdimme Janin ja Masan kanssa purkehtimaan Helsinkiä kohti. Yhteiset kalenteriajat ennen Viaporin tuoppia olivat tiukilla, ja niinpä päätimme hyödyntää tuulista mutta erittäin kaunista tiistai-iltaa purjehtimiseen.

Matkalla Helsinkiin

Pienen hinailun jälkeen nostimme purjeet ja lähdimme liikkeelle rennoilla fiiliksillä. Viimeisten viikkojen aikana tuuli oli ollut jatkuvasti heikkoa, joten olin kerennyt lähes unohtaa miltä kohtalainen tuuli tuntuu isopurjeen skuutissa. Saimme trimmit kommelluksitta kohdalleen ja niinpä matkasimme vauhdilla itään päin. Lauttasaaren eteläpuolella ajoimme vaihteen vuoksi perusreitin sijaan Mäntysaaren ohi, ja perillä Sirpalesaaressa olimme yhdeksän aikaan.

Ensimmäisen loman jälkeisen työviikon perjantai ja vene lähistöllä -yhdistelmä tarjoaa mainion mahdollisuuden iltapurjehdukselle. Erittäin lyhyen keskustelun jälkeen ("Lähdetäänkö purjehtimaan?") lähdimme Minnan, Kaisan ja Oskarin kanssa kohti sirpalesaarta. Tähtäimessä oli lyhyt purjehdusreissu lähivesillä.

Lonnaa kiertämässä

Suuntasimme aluksi Lonnan ympäri, mutta kevyt luonaistuuli ja illansuun auringonpaiste houkuttelivat pidentämään lenkkiä hieman, ja niinpä jatkoimme matkaa Harakan ohi etelää kohden. Oskarin ohjatessa kryssimme hetken aikaa kohti Ruoholahtea, jonka jälkeen laskimme isopurjeen ja laskettelimme pelkällä fokalla satamaan.

Ilta-aurinko

Reilun tunnin jälkeen olimme takaisin laiturissa ja pikapikaa kokosimme purjeet ja valmistauduimme jatkamaan takaisin mantereelle.

Takaisin laiturissa

Sirparelasaaren suojan puoleinen laituripaikka ja lämmin ilta-aurinko tekivät kuitenkin temppunsa. Niinpä päädyimme raivaamaan kalenteriin aikaa kesäillasta nauttimiselle Hajewan seurassa.

Jäimme kuitenkin viettämään iltaa laituriin vielä hetkeksi

Seuraava viikko kului sitten töiden parissa, kunnes lauantaina 16.8 oli vuorossa järjestykseltään 30. Viaporin Tuoppi. Olimme Janin ja Masan kanssa skarppina aamun ensimmäisessä lautassa klo 08:00, jonka jälkeen kävimme lyhyesti kisaohjeet läpi ja siirryimme starttialueelle.

Aamu alkoi puolipilvisenä. Erittäin kevyt tuuli voimistui hieman juuri ennen lähtöä ja onnistuimme startissamme mielestämme ihan kohtuullisesti. Etelän puoleinen tuuli tarkoitti radan ajamista myötäpäivään ja useita mielenkiintoisia spinnutteluita.

Myötätuuliosuus osa n

Olimme tyytyväisiä kisan kulkuun, ja yhteistyömme Masan ja Janin kanssa huipentui erittäin tiukkaan loppukiriin tutun hai-veneen kanssa. Tällä kertaa toinen venekunta onnistui taktikoinnissa paremmin, mutta maaliin päästyämme olimme kaikki hymyssä suin. (Jounille kiitokset kuvista).

Maalilinja ylitetty!

Seuraavana päivänä oli vuorossa Hajewan matka kohti kotipoijua. Vänskä tuli mukaan, ja tällä kertaa pääsimme nauttimaan Hangon kotimatkaa pykälän mukavammasta kelistä. Elokuun puolivälissä oli yhä t-paitasää, ja kevyt lounaistuulen puhaltaessa mietiemme että kyseessä saattaisi olla yksi kesän viimeisistä päivistä.

Kotipoijua kohti

Seuraavan reilun viikon ajan tarkastelin säätiedotusta usein, ja yritin miettiä milloin purjehtisin jälleen Helsinkin. Olemme näet ajaneet kilpaa elokuun loppupuolella muutaman venekunnan kanssa jo useamman vuoden ajan. Tänä vuonna kyseisen skaban ajakohta oli torstai 28.8.

Elokuun viimeisen viikon ensimmäisten päivien säät olivat olleet joko niin sateisia tai tuulettomia, että olin ajoittanut Hajewan siirron vasta keskiviikolle. Säätiedotus lupasi suhteellisen järkevää keliä, mutta päästessämme Hajewan luo Lauran ja Saaran kanssa olimme hieman ymmällämme. Sadekuuroalue ei ollutkaan liikkunut kuten piti, mutta auringon pilkahdellessa pilvien välistä heikon länsituulen puhaltaessa irroitimme kuitenkin köydet ja lähdimme Helsinkiä kohti.

Sadekuuron lähestyy

Hetken kuluttua tummat pilvet vyöryivät kuitenkin päällemme ja niinpä teimme nopean u-käännöksen ja palasimme kotipoijuun sadetta pitämään. Samassa yhteydessä tuuli myös kääntyi 180 astetta. Sadekuuron jälkeen yritimme matkaa uudestaan, mutta tuulen tyynnyttyä ja jäätyämme seisomaan voimattomina seuraavaan sadekuuroon totesimme että ainoa järkevä tapa päästä Helsinkiin sisältää 4 pyörää ja bensamoottorin.

Elokuun lopun lähestymisen yhteydessä läheni myös Hajewan telakointikausi. Olin hahmotellut seuravaalle keväälle kannen remppaa, joka olisi huomattavasti helpompi Kotkassa Puuvenekeskuksen tiloissa. Tämä tarkoitti purjehdusta itäiselle Suomenlahdelle, mikä puolestaan edellytti Hajewan siirtoa Helsinkin. Elokuun viimeinen perjantai oli aurinkoinen ja kaunis, mutta pieni epätoivo nosti päätään nähdessämme täysin peilityynen meren.

Iloisten yhteensattumien kautta päädyimme lauantaina aamupäivällä Jukan kanssa Hajewalle. Säätiedotus lupasi aamupäivälle kevyttä, mutta iltaa kohti heikkenevää itätuulta.

Jälleen kohti Helsinkiä

Purjehduksemme sujui aikataulullisesti nappiin. Alkumatkasta puikkelehdimme vauhdikkaasti myötätuuleen spinnuttelevan kisafleetin läpi avomerta kohden, josta kryssimme itää kohti. Suomenlinnan viereen päästyämme tuuli heikkeni hieman ja juuri ennen satamaa laskimme purjeet. Meloessamme satamaan vastaan tuli ystävällinen moottoriveneilijä, joka hinasi meidän laituireiden lähettyville. Kiinnitimme köydet klo 15, neljä tuntia lähdön jälkeen.

Launtain ja sunnuntain välisenä yönä tuuli kääntyi pohjoiseen ja elokuun viimeinen sunnuntai alkoi koleana. Olimme sopineet purjehduksesta Helsingistä Pellinkin Miikan kanssa jo alkuviikosta ja saatuamme Hajewan Jukan kanssa Helsinkiin edeltävänä päivänä oli suunniteltu purjehdud mahdollinen. Niinpä katselimme Miikan kanssa auringonnousua Suomenlinnan lautalta sunnuntai-aamuna vähän puoli seitsemän jälkeen. Hajewan luona olimme hieman myöhemmin, ja melko tarkkaan seitsemältä otimme köydet irti.

Suomenlinna jää taaksemme

Oltuamme 15 minuuttia matkalla totesimme syksyn jo kolkuttelevan ja kaivoimme repuista villapaidat ja pipot.

Pipo päähän ja villapaita päälle

Aamupäivän vaihtuessa iltapäiväksi olimme pääseet jo lähelle Emäsaloa. Samaan aikaa tuuli kääntyi koilliseen ja voimistui hieman. Aluksi kryssimme melko pitkälle etelään, mutta aaltojen kasvaessa totesimme että matkavauhtimme oli parempi lähempänä rantaa.

Vauhdikasta matkantekoa

Kolmen aikaan iltapäivällä olimme Äggskärin vieressä. Näimme luotsituvan ja remontista valmisteluneen sektoriloiston, joiden jälkeen jatkoimme yli viittä solmua Pellingin länsipuolella kohti määränpäätämme Tirmoa. Viimeisten mailien aikana tuuli tyyntyi hieman, ja kryssimme rauhallisesti suoraan vastatuuleen.

Olimme perillä Tirmossa melko tarkkaan kello 17:00, jonne Carolina tuli hetken kuluttua. Päivä Hajewan seurassa oli ollut jälleen mukava ja jätimme veneen hyvillä mielin laituriin seuraavalle viikonlopulle suunniteltua Kotkan matkaa odottamaan.