Kesä 2015 osa 6: Kohti Kotkaa

Parin viikon tauon jälkeen oli purjehdus jälleen ajankohtainen. Elokuu oli alkanut aurinkoisena ja itse asiassa heinäkuuta lämpimämpänä, ja sama jatkui myös kuun puolivälissä. Tavoitteenani oli saada Hajewa Helsinkiin jokavuotista kavereiden kanssa järjestettyä regattaa varten.

Elokuun aurinkoinen ilta

Ensimmäinen yritys Carolinan, Ilkan ja Kaisan kanssa typistyi tuulen puutteen ansiosta muutaman tunnin mittaiseksi pyörähdykseksi Espoon lämpimässä ilta-auringossa. Loppuviikolle ilmatieteenlaitos lupasi samanlaista säätä ja niinpä olin jo jättämässä regatan väliin.

Hinauksessa

Asiat kuitenkin järjestyivät mukavasti saadessani Juusolta hinauksen Helsinkiin. Tyyni ja jälleen aurinkoinen keskiviikkoilta kului mukavasti istuskellesani Hajewan pinnassa, ja mikä parasta pääsimme perille Helsinkiin vielä ennen auringonlaskua.

Regatan valmistelut käynnissä

Torstaina olikin sitten vuorossa regatta. Tapaaminen töiden tiimoilta oli venähtänyt jonkin verran, ja tullessani Hajewalle olivat ystävälliset kanssakilpailijat jo aloittaneet veneen purjehduskuntoon laiton. Olimme sopineet että  miehistööni kuuluivat Pauliina, Laura ja Vänskä. Kahdelle jälkimmäiselle vene oli jo entuudestaan tuttu, ja lyhyen esittelyn jälkeen (tämä on masto, tämä on puomi jne) tunsi Pauliinakin Hajewan.

Myötätuulistartti

Aikaisemmista vuosista olimme oppineet että tuulet voivat olla erittäin kevyet, niinpä ratamme tänä vuonna oli hyvin lyhyt - kiersimme pari saarta Helsingin edustalla. Hajewalla oli kisaveneistä pienin LYS, joten me lähdimme myös ensimmäisenä. Kisa sujui mukavasti, ja tyynestä kelistä huolimatta kaikki veneet pääsivät juuri sopivasti saunaa ja päivällistä varten takaisin laituriin.

Kisa käynnissä

Regatan jälkeen oli aika siirtää katseet ja ajatukset seuraavaan etappimme, eli jälleen Pellingin pohjoispuolella olevaan Tirmoon. Olin päättänyt että Hajewa talvehtisi jälleen Kotkassa, ja tarkoitukseni oli jakaa matka Kotkaan kahdelle viikonlopulle.

Lauantai oli jälleen täysin tyyni, mutta sunnuntaina aamulla puoli yhdeksältä irroitimme köydet Carolinan kanssa.

Syyskesä parhaimmillaan

Aamupäivän kryssimme kevyessä mutta hiljakseen voimistuvassa koillistuulessa. Puolen päivän aikaan tuuli kääntyi idän kautta kaakkoon, mikä sopi erittäin hyvin kurssiimme ja pääsimme ajamaan pitkiä halsseja.

Tyntyy

Aurinkoinen päivä eteni mukavasti ja hieman kuuden jälkeen olimme Porvoon Äggskärin pohjoispuolella. Säätila oli kuitenkin jälleen tyyntymään päin, ja tätä vahvisti entuudestaan suojaisa reittimme. Niinpä aurigon laskun aikaan meloimme viimeiset sadat metrit ja siten pääsimme suurin piirtein ajoissa määränpäähän, jossa Mikki ja kyyti kotiin jo odotti meitä.

Melkein perillä

Viikkoa myöhemmin, syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna olimme lähdössä Henkan kanssa autolla Tirmoon, jatkaaksemme Hajewan kanssa matkaa Kotkaa kohti. Pääkaupunkiseudulla satoi aamulla vettä kuin aisaa mutta optimisteina luotimme säätiedotukseen ja ajoitimme saapumisemme veneelle hieman myöhemmin. Sade laantuikin ja ottaessamme köydet irti oli rankkasateesta jäljellä vain pienen pieniä sadekuuroja.

Kaunissaarta kohti

Kohtalainen etelänpuoleinen tuuli saatteli meitä ensimäistä määränpäätämme, Pyhtään Kaunissaarta, kohti hyvää vauhtia. Alkumatkan purjehdimme aiemmilta purjehduksilta tutuksi tullutta reittiä, kunnes Loviisan eteläpuolella Orrengrundsfjärdenillä löysimme kartalta suoran reitin kohti Kaunissaarta.

Valitsimme kurssiksemme 60 astetta ja siirsimme painopistettä puhtaasta maisemanavigoinnista myös kompassin seuraamiseen. Samoihin aikoihin saatoimme myös paremmin arvata perille saapumisaikamme, ja edeltävän vuoden kokemuksiin perustuen soitimme Kaunissaareen ja varasimme meille saunavuoron. Pääsimme perille laituriin puoli kuudelta, eli 5,5 tunnin purjehduksen jälkeen.

Laiturissa

Syyskuussa aurinko laskee jo melko aikaisin (kyseisenä viikonloppuna hieman kahdeksan jälkeen), joten meillä oli pari tuntia aikaa ruokailla sekä tutustua hieman saareen ennen yhdeksältä alkavaa saunavuoroamme. Lyhyt sadekuuro ja sitä seurannut komea sateenkaari värittivät päivällistämme, ja tämän jälkeen ehdimme hyvin kiertää idyllisessä kylässä sekä katsella horisonttiin painuvaa aurinkoa.

Lyhyen sadekuuron jälkeen

Sunnuntaiaamu alkoi auringonpaisteisena. Kevyt lounaistuuli tarkoitti leppoisaa purjehdusta Kotkaa kohden, joten herättyämme nostimme purjeet puoli yhdeltätoista ja aloitimme sunnuntain purjehduksen meriaamiaisella.

Hain takakannella on tilaa

Perillä puuvenekeskuksen laiturissa olimme hieman ennen kahta, jonka jälkeen siivosimme veneen ja järjestelimme tavarat siten että saatoimme jättää veneen odottamana vesiltä nostoa. Viimeistelimme viikonlopun vielä maukkaalla pizzalla ennen kuin nousimme kotia kohti lähtevään bussiin.

Kuluneen vuoden purjehduskesä loppui siis samaan paikkaan kuin mistä se oli alkanut paria kuukautta aiemmin. Vaikka kausi oli ollut venyneen kansirempan seurauksena hieman aiempia lyhyempi, jäi siitä kuitenkin edeltävien vuosien tapaan iso määrä mukavia muistoja ja hauskoja kokemuksia hyvien ystävien kanssa. Loistava lähtökohta jälleen seuraavaa kautta silmällä pitäen!

Aurinkoinen iltapäivä syyskuussa