Kesä 2018 osa 1 - kevätpurjehdus

Olimme useamman kerran puhuneet Mikan kanssa, miten mielenkiintoista olisi olla saaristossa liikenteessä keväällä, jolloin ei värit ovat vielä melko harmaita tai ruskeita. Tänä vuonna veneen remppa oli edennyt mukavaa vauhtia ja lisäksi helatorstai-viikonloppu oli toukokuun alussa. Siten päätimme lähteä itää kohti.

Itäinen Suomenlahti

Sää oli mitä mielenkiintoisin. Liikkeelle lähtiessämme tuuli oli kevyt ja ilma melko raikas, mutta iltapäivää kohden tuuli tyyntyi ja kevätaurinko alkoi lämmittämään.

Matkalla kevyessä kelissä

Alkuperäinen ajatuksemme oli pyrkiä itse asiassa melko pitkälle itää kohden. Suunnitelmat eivät kuitenkaan saaneet tuulta alleen, ja niinpä matkan aikana päivitimme reittimme ja ajelimme moottorin avustamana kohti Haminaa. Siellä kuitenkin olisi hyvä satama, mielenkiintoinen kaupunki sekä hyvää pitsaa tarjolla.

Hamina edessä

Pääsimme perille Haminaan illansuussa ja olimme mantereen puoleisen sataman (Tervasaari). Seuraavalla kerralla tuonne mennessä voisi mielenkiinnosta kokeilla Pienen Vuohisaaren satamaa. Niin tai näin, taisimme olla ainoa vene Tervasaaressa saapuessa sinne.

Satama oli hyvässä kunnossa

Valmistelimme veneen ripeästi yökuntoon ja lähdimme kohti Haminaa - meillä oli mukavasti vielä koko ilta aikaa. Kierrettyämme kaupungin keskustaa hetken aikaa päädyimme maittavalle dinnerille.

Mums

Seuraavana aamuna söimme kaikessa rauhassa aamiaisen ja kiersimme vielä vähän tervasaarta ennen kuin jatkoimme matkaa. Säätyyppi oli vastaava kuin edeltävänäkin päivänä, eli kevyttä tuulta siellä täällä, mutta käytännössä moottori tuki liikkumistamme melkein koko ajan.

Ensimmäinen etappimme oli Ulko-Nuokko, joka siis sijaitsee suoraan Haminasta etelään. Ulko-ja Sisä-Nuokon väliin jää mukava suojaisa laguuni ja paikan päällä on myös poijuja sekä laituri.

Laguunissa hyvät poijut ja laituri - saarten puissa ei juuri lehtiä

Lämpötila oli aamupäivän aikana noussut jo sen verran mukaviin lukemiin, että lounastaessamme saaressa saatoimme jättää takit ja pipot syrjään. Samassa yhteydessä myös tutustuimme itse saareen ja seurasimme kevään merkkejä siellä.

Melkein kesä

Meillä oli vielä matkaa takaisin Kotkaan jonkin verran, joten nostimme hetken kuluttua purjeet, laitoimme moottorin päälle ja suuntasimme keulan takaisin puuvenekeskusta kohden. Tällä tuulella matka jatkui vielä muutamia tunteja.

Hissukseen Kotkaa kohti

Mielenkiintoinen pari päivää. Vaikka alkuperäinen ajatus Virojoesta ei tällä kertaa totetunutkaan, oli itäisen Suomenlahden saaristo näyttänyt meille parhaita puoliaan - tänne olisi hyvä tulla jossain vaiheessa uudestaan!