Kesä 2015 osa 1: Kotkasta kotipoijuun

Hajewan rempan valmistumisen lähestyessä olin sopinut Karon ja Mikan kanssa kauden ensimmäisestä purjehduksesta. Niinpä perjantaina välittömästi vesillelaskun jälkeen lähdin viemään auton kotiin, palatakseni vielä samana iltana Karon kanssa bussilla Kotkaan. Mika puolestaan tuli paikalle lauantaina aamulla.

Hajewa oli ollut koko yön turpoamassa, mutta vielä lauantaina aamulla saatoimme todeta ettemme ainakaan ihan heti uskaltaisi irroittaa venettä nosturista. Niinpä päätimme hyödyntää aurinkoisen päivän Puuvenekeskuksessa virittelemällä pieniä kohtia veneessä. Karo ja Mika irroittivat mastossa olevan vanhan isopurjetta uraan ohjaavan helan ja tekivät uudelle ohjurille upotuksen, jonka he myös lakkasivat nopeasti kuivuvalla lakalla ennen ohjurin kiinnitystä. Lisäksi pakkasimme remppatavarat syrjään, nostimme maston paikalleen ja kävimme kaupassa.

Kelluu uppopumpun avulla.

Lauantaina illalla Hajewa oli jo sen verran turvonnut, että olisimme voineet lähteä purjehtimaan. Olimme alun perin hahmotelleet että olisimme jakaneet purjehduksen kahdelle päivälle, mutta nyt aikaa oli käytännössä vain sunnuntai. Lyhyen neuvonpidon jälkeen päätimme aloittaa purjehduksen hieman varhemmin, ja niinpä ruuvasimme herätyskellot soimaan 03:30.

Aurinko nousee

Olimme valmistelleet Hajewan lähtöä varten jo illalla, mutta silti aamutoimiin, viimeisten tavaroiden pakkaamiseen ja purjeiden nostoon meni pari tovia. Lähdimme liikenteeseen aamuauringon paisteessa puoli viideltä.

Aamuaurinko

Liikkeelle päästyämme nautimme meriaamiaista ja viideltä siirryimme tasatuntirytmiin. Tämä tarkoitti siis että aina tasatunnein tarkistimme haluammeko vaihtaa paikkoja veneessä ja samalla merkitsimme myös sijaintimme lokiin.

Mikan pinnavuoro

Uudet purjeet toimivat erittäin hyvin ja kevyt pohjoistuuli kuljetti meitä mukavaa vauhtia Porvoota kohti. Suomessa herätys auringonnousun aikaan tarkoittaa talvella jopa melko pitkiä yöunia, mutta kesäisin päinvastoin aamu alkaa aika varhain. Niinpä nautimme jo toisen aamiaisen neljännen tasatunnin, eli vähän kello kahdeksan jälkeen.

Uudet purjeet!

Puolen päivän aikaan kävimme kukin vuorollamme nukkumassa ja suuremmitta kommelluksitta lähestyimme Pellinkiä. Tässä vaiheessa kuitenkin aamupäivällä vallinnut mukava tuuli oli kääntynyt idän kautta lounaaseen ja tyyntynyt lähes kokonaan. Aktiivisen spinnu  ylös - spinnu alas parituntisen jälkeen olimme Vähä-Pellingin pohjoispuolella tuulen tyyntyessä kokoaan. Onneksi pääsimme noin puolen tunnin ajaksi hinaukseen, jonka jälkeen tuuli piristyi ja pääsimme helposti tuttuun laituriin.

Hinauksessa

Perillä meitä odotti sauna, päivällinen, sekä Helsingistä autolla tullut Carolina. Olimme matkan logistiikkaa valmistellessamme tulleet lopputulokseen, jossa Mika ja Karo ajaisivat autolla Porvoosta Helsinkiin, ja minä purjehtisin Carolinan kanssa Hajewan Helsinkiin.

Kannessa on lipun peilikuva!

Maanantaina meitä odotti jälleen itään kääntynyt ja huomattavasti pirteämpi tuuli. Otimme köydet irti hieman kymmenen jälkeen, ja puoli yhden aikoihin olimme jo Kaunissaaren pohjoispuolella. Tässä vaiheessa Tuuli oli noussut jo noin 10 metriin sekunnissa ja Hajewa kulki vauhdilla länttä kohden. Helsingin tullessa vastaan vähän kahden jälkeen tuuli oli piristynyt entisestään ja päätimme jatkaa matkaa vielä kotipoijuun saakka.

Perille pääsimme puoli viideltä. Toki tuuli oli ollut reipas, mutta uusien purjeiden toimivuudesta kertoi omaa tarinaansa 40 merinpeninkulman taittuminen 6,5 tunnissa. Kannen remppa oli onnistunut myös loistavasti, eikä veneeseen ollut tihkunut kannen läpi lainkaan vettä, reippaasta kelistä huolimatta. Kesä oli alkanut ylittäen kaikki odotukset!

Rempattu kansi, uudet purjeet ja auringonpaistetta. Kesä.