Mika aloitti heinäkuun toiseksi viimeisen perjantaiaamun töissä. Samaan aikaan Tuure ja Miika valmistelivat Hajewaa seuraavaa etappia kohden, joka oli alkamassa välittömästi Mikan työpäivän jälkeen.
Porvoo on noin yhden päivän purjehduksen päässä Helsingistä. Kävimme siellä edeltävänä kesänä nopealla aikataululla, ja tällä kertaa halusimme viettää myös yhden päivän perillä.
 |
| Sadekuuro menossa ohi |
Perjantai-iltapäivän purjehdus alkoi hyvin. Päästyämme pois Helsingin edustalta ja otettuamme kurssin kohti itää asetuimme pikku hiljaa matkustusmoodiin. Alkumatkasta näimme etäällä useita purjeita ja päättelimme siellä olevan käynnissä jonkun kilpailun. Vähän ennen kartaston vaihtoa päätimme navigoida loppumatkan gps:n avulla.
 |
| Ilta Emäsalon eteläpuolella |
Matka taittui joutuisasti mukavassa myötätuulessa ja purjehdimme Emäsalon eteläpuolella auringon laskiessa. Olimme olleet Mikan kanssa paria kuukautta aikaisemmin lähes samassa paikassa ihailemassa samaa ilmiötä purjehtiessamme Emäsalon ympäri Meriharakan miehistön jäseninä.
Maatuuli vei meitä eteenpäin jonkin aikaa, kunnes tilalle vaihtui yön kovin tyyni sää. Tässä vaiheessa ryhdyimme vaihtelemaan vuoroja melomisen ja pinnan välillä. GPS:stä oli oikeasti apua pujotellessamme väylältä toiselle kivien välistä. Pääsimme loppujen lopuksi perille vähän puolen yön jälkeen.
 |
| Porvoossa |
Lauantaina nautittuamme tukevan aamiaisen päätimme tutustua Porvoon vanhaan kaupunkiin. Automatkan aikana asetimme päivän tavoitteet korkealle: Kuppi kahvia jossain mukavassa kahvilassa ja paikallisen makeistehtaan tuotteiden maistaminen. Kumpikin tavoite tuli täytettyä päivän aikana joten seuraavana vuorossa oli sauna ja päivällinen.
Edeltävien vuosien kokemuksen perusteella osasimme varautua yllättävän pitkään kotimatkaan ja irroitimme köydet sunnuntaina jo hieman ennen yhdeksää. Paluumatka alkoi kevyessä tuulessa ja niinpä päätimme kiertää Emäsalon pohjoispuolen kautta. Idea oli alunperin hyvä, mutta tuulen tyyntymisen myötä aikatauluarviomme päivittyi hieman myöhäisemmäksi.
 |
| Tuuli nousemassa |
Kesäinen Itämeri esitteli koko sunnuntain monipuolisuuttaan. Aamun kevyen kelin jälkeen killuimme jonkin aikaa tyvenessä, jonka jälkeen tuulen suunta vaihtui pariin kertaa, kunnes se löysi tutun lounaisen suuntansa ja puuskaisen voimakkuutensa. Tuulen voimistuminen lisää purjeiden tehoja ja samalla se nostaa pinnamiehen suupielille hymyn. Pääsimme Mikan ja Miikan kanssa nauttimaan Hajewan lempialueesta, noin 10-12 metriä sekunnissa puhaltavasta tuulesta saarten suojatessa meitä suurimmilta aalloilta. Iltapäivän mittaan tuuli voimistui vielä hieman, mikä eritoten puuskissa heitteli Itämerta Hajewan ja miehistön päälle.
Liekö reippaampi tuuli ollut syynä, mutta näimme melko vähän muita veneitä matkamme aikana. Santahaminan tasalla kiinnitimme huomion edessämme samaan suuntaan kulkevaan purjeeseen, jota tunnuimme hieman saavuttavan. Kilpailuvietti nosti päätään, ja paikoin esille hiipinyt väsymys oli äkkiä kuin etäinen muisto. Miika navigoi ja Mika hoiti isopurjetta - tämä skaba oli voitettava! Teimme muutaman paremman taktisen valinnan, ja hyvästä tsemppauksesta huolimatta ohitimme noin tunnin kuluttua tämän kilpakumppanimme. Emme tietenkään voineet varmasti sanoa kuinka tosissaan tämä toinen vene kilpaili, mutta voitto on kuitenkin aina voitto! Loppumatka sujui hilpein mielin, ja pian olimmekin jo perillä Helsingissä kiinnittämässä köysiä sataman laituriin.
Kommentit
Lähetä kommentti