Kesä 2016 osa 1: Kotkasta Espooseen

Koeajo moottoritelineen kanssa toimi hyvin, ja niinpä Hajewa oli valmis aloittamaan matkan kotipoijua kohti. Carolina oli tulossa Kotkaan ja olin alustavasti varustanut veneen purjehdusta varten jo paria viikkoa aiemmin. Niinpä käytännössä ainoa tarvittava valmistelu oli tuoretavaroiden osto, joka tämä hoitui näppärästi lähikaupasta. Olisin halunnut myös ladata moottorin akun, mutta jostain syystä se ei suostunut latautumaan. Sen sain kuntoon seuraavalla viikolla.

Lauantai-aamuna nostimme Carolinan kanssa purjeet aamuvarhaisella – kello 6:15 alkaen veneen valmistelu ja lähtö 7:15 tuntuivat erittäin varhaiselta varsinkin kesälomalaisen aikataulussa. Haettuamme vielä rannalle unohtuneen kylmälaukun pääsi matka taittumaan hyvää vauhtia länttä kohti.

Spinnuttelua

Lauantaina meillä oli todella mukava sää. Kohtalainen etelätuuli ja noin 24 astetta lämpöä olivat juuri sitä, miltä heinäkuun alun pitääkin tuntua. Tasaisen kyydin ansiosta meillä oli mahdollisuus nauttia päiväunista, ja alkuiltapäivästä söimme maittavan merilounaan.

Tauko kajuutassa

Tulimme noin puolimatkassa olevaan Tirmoon illansuussa ja kiinnittäydyimme laituriin. Olimme seuranneet iltapäivän aikana säätiedotuksen kehittymistä ja alunperin sunnuntai-iltapäivälle luvattu sadealue läheni nopeampaa vauhtia. Niinpä päivitimme alkuperäisiä suunnitelmia ja jatkoimme päivällisen jälkeen kohti Espoota, tavoitteena ehtiä perille ennen sadealuetta.

Laiturissa

Aurinkoinen ja lämmin sää jatkui alkuiltaan saakka. Kuitenkin puoli yhdeksän aikoihin meille tuli selväksi ettemme välttäisi kastumista. Shortsit ja t-paita vaihtuivat pala kerrallaan lämpökerrastoon, saappaisiin ja sadeasuun kohdatessamme saderintaman Emäsalon eteläpuolella.

Saderintama lähenee

Mukavasti puhaltanut etelätuuli siis tyyntyi, jättäen jälkeensä kuitenkin päivän mittaan kehittyneen mainingin. Myös säätiedote näytti mielenkiintoiselta: ukonilma ja rankkasateet lähenivät hyvää vauhtia. Ilta 11-aikaan näimme ensimmäiset salamat. Muutaman tovin aprikoituamme laskimme purjeet ja suuntasimme läheiseen luonnonsatamaan – olisimme laskeneet ankkurin mikäli ukonilma olisi tullut lähemmäksi. Onneksemme pahin myräkkä pysyi mantereen päällä ja jatkoimme hetkeksi keskeytynyttä matkamme purjeilla. Moottori oli ensimmäistä kertaa tositoimissa ja se selvisi tuosta operaatiosta kiitettävin arvosanoin.

Yö oli lähinnä hämärä hetki

Jatkoimme siis kotipoijua kohti. Sateesta huolimatta yön purjehdus eteni tasaista tahtia ja Carolina nukkui makeasti muutaman tunnin. Yön pimeimmän hetken jälkeen tuuli vahvistui jonkin verran, ja Vuosaaren edustalla purjehdus oli jälleen mukavan vauhdikasta.

Purje horisontissa

Yöllä ei juuri ollut liikennettä merellä, mutta takanamme horisontissa oli näkynyt pidemmän aikaa yksinäinen purje. Parin tunnin jälkeen, Santahaminan edustalla, Kuunari Helena purjehti ohitsemme. Ja vähän tuon jälkeen pääsimme myös ihastelemaan auringonnousua.

Aurinko nousee Helsingin edustalla

Loppumatka kotipoijuun sujui mukavasti, vaikka saimmekin seuraavan sadekuuron niskaamme Lauttasaaren eteläpuolella. Perillä olimme melko tarkkaan 24 tuntia kestäneen purjehduksen jälkeen. Aamiainen tukevalla maalla – kuivassa ja lämpimässä – maistui erinomaiselta!